Elämä on pelkkä tarina
Elämä on pelkkä tarina. Pakko on yrittää unohtaa surut ja murheet,
nostaa puhtaat valkoiset purjeet.
Kyyneleet kuivaa, elämä on joskus nuivaa.
Tarvitaan hoivaa, sekä suurta voimaa, selvitä tästä.
Surusta tuskasta, ikävästä.
Rakkaus on aina rankkaa, syö lisäänny ,itsesi tankkaa.
Älä leiki Aku Ankkaa, ellet halua olla yksinäinen Iines vihille vie.
Etsi elämän keskitie, vältä vaaroja ja valtateitä.
Älä sylistäsi heikkoja heitä.
Puhalla , paranna , laastari anna. Heikkoja auta, murheita kanna.
Muista naistasi tarpeeksi panna.
Anna arpisten haavojen rauhassa olla, muuten voi seota polla.
Laula tarpeeksi, viinaa juo, ehkä huono on neuvoni tuo.
Unohda se, ole onnellinen, parillinen astia.
Älä eroittele kastia, toinen meistä ei toista huonompi ole.
Oikeutta puolusta, jalkaasi pole.
Kaiken, jos osaat , onnen ehkä saat , et jalkoihin hyydy.
Heikkona sorrut , osaasi tyydyt.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Runo hyvälle ystävälleni Jojolle
Jojo
Jojo sä tyttö Joensuun, yhäkö sua kesän tuuli kutsuu?
Mä laulun sulle tein, sen laulan yksintein.
Tuuli nimeäsi kuiskaa, kun kuljet yksin torin luiskaa.
Kulkenut olet vuosia täällä, aina joka säällä.
Joskus olit poissa tovin, tapaamisen kanssas sovin puistoon.
Laittaisitko lauluuni sanat täynnä elämää,
itse en enää missään iloa nää.
Jojo sä tyttö Joensuun, vieläkö sua kesän syli kutsuu?
Punaiset hiuksesi tuulessa , aina hymy huulessa kuin Madonnalla.
Tapaammeko tänään pyörätien sillan alla?
Kaivannut olet rakkaintasi kauan, aikaa siitä on, kun olit täysin onneton.
Jotkut harvat sinut muistaa Norssin ajoilta.
Jojo mitä mä laulullesi teen? Kuljet aina elämässä vastatuuleen ; sateeseen hymyillen, vaikka aihetta siihen näe en.
Sanot vain joo joo…Jojo joo joo …jalat sua kuljettaa, etsit paikkaa parempaa.
Tahdot suuren kiven taa, piiloon pahaa maailmaa
Taas myrskytuuli soi ja taivas salamoi, etkä rauhaa saada voi.
Sua jalat aina kuljettaa pakoon pahaa maailmaa, etsit rauhan antajaa.
Sitä prinssi rohkeaa, joka jäi kauas vuosien taa.
Ajamaan ralliautoaan, elämään rallimaailmaan, suuren pölypilven taa.
Sydämes ei lepoa saa, kun etsii samaa prinssi rohkeaa, joka eskordia kuljettaa…
Sanot vain joo joo joo jo –jo joo.., jos joskus kohdataan., ja jalat sua kuljettaa,
tahdot suuren pölypilven taa , tapaamaan prinssi rohkeaa…
(Ole hyvä Jojo tv: Sofia)
Jojo sä tyttö Joensuun, yhäkö sua kesän tuuli kutsuu?
Mä laulun sulle tein, sen laulan yksintein.
Tuuli nimeäsi kuiskaa, kun kuljet yksin torin luiskaa.
Kulkenut olet vuosia täällä, aina joka säällä.
Joskus olit poissa tovin, tapaamisen kanssas sovin puistoon.
Laittaisitko lauluuni sanat täynnä elämää,
itse en enää missään iloa nää.
Jojo sä tyttö Joensuun, vieläkö sua kesän syli kutsuu?
Punaiset hiuksesi tuulessa , aina hymy huulessa kuin Madonnalla.
Tapaammeko tänään pyörätien sillan alla?
Kaivannut olet rakkaintasi kauan, aikaa siitä on, kun olit täysin onneton.
Jotkut harvat sinut muistaa Norssin ajoilta.
Jojo mitä mä laulullesi teen? Kuljet aina elämässä vastatuuleen ; sateeseen hymyillen, vaikka aihetta siihen näe en.
Sanot vain joo joo…Jojo joo joo …jalat sua kuljettaa, etsit paikkaa parempaa.
Tahdot suuren kiven taa, piiloon pahaa maailmaa
Taas myrskytuuli soi ja taivas salamoi, etkä rauhaa saada voi.
Sua jalat aina kuljettaa pakoon pahaa maailmaa, etsit rauhan antajaa.
Sitä prinssi rohkeaa, joka jäi kauas vuosien taa.
Ajamaan ralliautoaan, elämään rallimaailmaan, suuren pölypilven taa.
Sydämes ei lepoa saa, kun etsii samaa prinssi rohkeaa, joka eskordia kuljettaa…
Sanot vain joo joo joo jo –jo joo.., jos joskus kohdataan., ja jalat sua kuljettaa,
tahdot suuren pölypilven taa , tapaamaan prinssi rohkeaa…
(Ole hyvä Jojo tv: Sofia)
Minä olen palava pensas
Minä olen palava pensas, sinä hehkuva liekinheitin.
Sytytät minut yhä uudelleen , ja uudelleen.
Tunnen unessanikin sun mua suudelleen.
Täällä elämäni raitilla, chattaan öisin sinun saitilla.
Kanssas olisin vaikka Haititilla, tai terassilla laitilla.
Talvestani kuuman teet , hehkutat mun uudet tunteet.
En kestä luotani, kun joskus pois meet.
Kaupunki on kaunis talvisin, mitä siihen enää lisäisin.
Tämä runo on vain unelmaa, enhän koskaan miestä saa,
sydän tyhjää rakastaa ; tunteet joutaa pakastaa.
Tämä runo tuli viimeöisestä unesta.
Sytytät minut yhä uudelleen , ja uudelleen.
Tunnen unessanikin sun mua suudelleen.
Täällä elämäni raitilla, chattaan öisin sinun saitilla.
Kanssas olisin vaikka Haititilla, tai terassilla laitilla.
Talvestani kuuman teet , hehkutat mun uudet tunteet.
En kestä luotani, kun joskus pois meet.
Kaupunki on kaunis talvisin, mitä siihen enää lisäisin.
Tämä runo on vain unelmaa, enhän koskaan miestä saa,
sydän tyhjää rakastaa ; tunteet joutaa pakastaa.
Tämä runo tuli viimeöisestä unesta.
Kesä on luovaa aikaa,
Mä vietän luovaa aikaa, teen tekstin taikaa.
Taustalla laulu raikaa, juokaa syökää naikaa.
Kesä on .Olen onneton, seikkailua kaipaan.
Kesä on löysin auringon, ja kuutamon.
Yksin oon, uskon kohtaloon.
Sinut vei kevät tuuli, vai oliko se mies tai nainen,
tarjoilia tuokaa pöytään samanlainen.
Kuunari Elinalla istun auringossa, paikka ainut jossa,
hetkeksi sieluun lepoa saan. Sitten siirryn satamaan Tuulaakiin.
Taas uusi kuuma kesä saatiin.
Kuuntelen nyt Popedaa, ja juon kaljaa nopeaa.
Terveisiä Tomille, hän meni Hesaan lomille, ja Juustopäiden häihin.
Olen usein tyytyväinen kuvioihin näihin.
Rummutusta opetan, kitaralla leikin. Soittamaan, jos oppisin niin laulun uuden tekisin.
Ainut mitä kadun nyt on se, etten kitaraa soittamaan oppinut.
Juhannus jo lähenee, kesäpäivät vähenee, nyt nautin kesästä.
Sanoitan ja laulan, huivilla peitän auringolta kaulan .
Jotakin on ikävä, ehkä nähdään torilla.
Kahteen koukkuun taas mä jäin,
enkä ehkä kestä selvin päin, tätä kesäaikaa.
Taustalla laulu raikaa, juokaa syökää naikaa.
Päässäni soi kokoajan ”Kaikkialla”, Neljä ruusua siis.
Vielä kesälomaa jäljellä päivää viis.
Laulun tämän lopetan, rummutusta opetan…
joo..joo joo…joo..joo…
Eipä tätä uskoisi kuinka syksy muutti maan,
silti sorrun manaamaan.
Kaikki ehkä toisin on, silti olen onneton.
Talvea nyt odotan sydän ihan karrella...
tv.Sofia
Mä vietän luovaa aikaa, teen tekstin taikaa.
Taustalla laulu raikaa, juokaa syökää naikaa.
Kesä on .Olen onneton, seikkailua kaipaan.
Kesä on löysin auringon, ja kuutamon.
Yksin oon, uskon kohtaloon.
Sinut vei kevät tuuli, vai oliko se mies tai nainen,
tarjoilia tuokaa pöytään samanlainen.
Kuunari Elinalla istun auringossa, paikka ainut jossa,
hetkeksi sieluun lepoa saan. Sitten siirryn satamaan Tuulaakiin.
Taas uusi kuuma kesä saatiin.
Kuuntelen nyt Popedaa, ja juon kaljaa nopeaa.
Terveisiä Tomille, hän meni Hesaan lomille, ja Juustopäiden häihin.
Olen usein tyytyväinen kuvioihin näihin.
Rummutusta opetan, kitaralla leikin. Soittamaan, jos oppisin niin laulun uuden tekisin.
Ainut mitä kadun nyt on se, etten kitaraa soittamaan oppinut.
Juhannus jo lähenee, kesäpäivät vähenee, nyt nautin kesästä.
Sanoitan ja laulan, huivilla peitän auringolta kaulan .
Jotakin on ikävä, ehkä nähdään torilla.
Kahteen koukkuun taas mä jäin,
enkä ehkä kestä selvin päin, tätä kesäaikaa.
Taustalla laulu raikaa, juokaa syökää naikaa.
Päässäni soi kokoajan ”Kaikkialla”, Neljä ruusua siis.
Vielä kesälomaa jäljellä päivää viis.
Laulun tämän lopetan, rummutusta opetan…
joo..joo joo…joo..joo…
Eipä tätä uskoisi kuinka syksy muutti maan,
silti sorrun manaamaan.
Kaikki ehkä toisin on, silti olen onneton.
Talvea nyt odotan sydän ihan karrella...
tv.Sofia
Lokakuu
Lokakuu
Talvi saapuu, syyspäivä kylmä on.
Minä olen onneton, elämä on kovaa.
En jälkeäkään onnesta nyt nää, päivät onnelliset häviää.
Aurinko on poissa , ei jälkeäkään lämmöstä enää.
Niin monta unelmaa palasina on, kun sammui lämpö auringon.Kuin enkeli palavin siivin, koetan nousta lentoon.
Taas se tapahtui, sydän ihastui.
Tätä halunnut mä en , ja harmissani kyräilen.
Talvi saapuu, syyspäivä kylmä on.
Minä olen onneton, elämä on kovaa.
En jälkeäkään onnesta nyt nää, päivät onnelliset häviää.
Aurinko on poissa , ei jälkeäkään lämmöstä enää.
Niin monta unelmaa palasina on, kun sammui lämpö auringon.Kuin enkeli palavin siivin, koetan nousta lentoon.
Taas se tapahtui, sydän ihastui.
Tätä halunnut mä en , ja harmissani kyräilen.
Keväällä kirjoitettu hulluruno
Kevät sää, kun viimein koittaa, kohta myrskytuulet soittaa.
Kevät saapui kaupunkiin, ja vihdoin kohdattiin.
Maailmani kaatui, maapallon suunta vaihtui, kun silloin tavattiin.
Tätä uskoa nyt voi en , sitä manailen.
Kalliolta murtui pohja, nyt tuuli sydäntäni ohjaa, päiviin tuleviin.
Jo viimein kesä saapui kaupunkiin, mentiin Tuijan kanssa Tuulaakiin.
Puistossa istuttiin, neljää ruusua kuunneltiin. Kämyn isä tavattiin.
Veeti lauloi torilla, pakoputket paukkui, jossain koira haukkui.
Kesä saapui kaupunkiin, me vihdoin kohdattiin alla vanhan sillan.
Paloi enkeliltä siivet, nyt ilma ei häntä kanna, ei sielu rauhaa anna.
Hän tahtoisi vain panna, kun kesä saapui kaupunkiin.
Kylmät kesäpäivät nyt hetkeksi päälle jäivät. Sielu rauhaa huutaa,
ei ole sitä luutaa, mikä lakaista vois tuskan, alle peiton lohduttavan.
Kesäkuu on täällä ja kylmällä säällä . Hellettä sydän oottaa, aikaa parempaa,
syytä rakastaa, maistaa omenaa.Taas kesä saapui kaupunkiin, kadulla taas kohdattiin.
Kylmä tuskan vahvistaa, ootan säätä parempaa , voimaa ylös ponnistaa.
Suru sydäntäni ohjaa, en löydä kovaa pohjaa. Tahdon kovan kallion, jossa vahva seistä on.
Tori on Joensuun sydän, jossa tapaan ystävän, alla varjon viileän.
Toivon aikaa parempaa, pitkä kuuma kesä vois, viedä tämän tuskan pois.Popedaa nyt kuuntelen, kuumaa kesää odottelen.
Siinä oli kevät muistoja, runo naisena olemisen tuskasta.
Kevät saapui kaupunkiin, ja vihdoin kohdattiin.
Maailmani kaatui, maapallon suunta vaihtui, kun silloin tavattiin.
Tätä uskoa nyt voi en , sitä manailen.
Kalliolta murtui pohja, nyt tuuli sydäntäni ohjaa, päiviin tuleviin.
Jo viimein kesä saapui kaupunkiin, mentiin Tuijan kanssa Tuulaakiin.
Puistossa istuttiin, neljää ruusua kuunneltiin. Kämyn isä tavattiin.
Veeti lauloi torilla, pakoputket paukkui, jossain koira haukkui.
Kesä saapui kaupunkiin, me vihdoin kohdattiin alla vanhan sillan.
Paloi enkeliltä siivet, nyt ilma ei häntä kanna, ei sielu rauhaa anna.
Hän tahtoisi vain panna, kun kesä saapui kaupunkiin.
Kylmät kesäpäivät nyt hetkeksi päälle jäivät. Sielu rauhaa huutaa,
ei ole sitä luutaa, mikä lakaista vois tuskan, alle peiton lohduttavan.
Kesäkuu on täällä ja kylmällä säällä . Hellettä sydän oottaa, aikaa parempaa,
syytä rakastaa, maistaa omenaa.Taas kesä saapui kaupunkiin, kadulla taas kohdattiin.
Kylmä tuskan vahvistaa, ootan säätä parempaa , voimaa ylös ponnistaa.
Suru sydäntäni ohjaa, en löydä kovaa pohjaa. Tahdon kovan kallion, jossa vahva seistä on.
Tori on Joensuun sydän, jossa tapaan ystävän, alla varjon viileän.
Toivon aikaa parempaa, pitkä kuuma kesä vois, viedä tämän tuskan pois.Popedaa nyt kuuntelen, kuumaa kesää odottelen.
Siinä oli kevät muistoja, runo naisena olemisen tuskasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Patajätkä
Patajätkä