Silloin on kevät,
kun utopian taika silmukkaan
minut lassoaa
sinun hahmosi silmiäni
polttaa aivan liikaa
häikäistyn
Joensuun hienot paikat
ne ovat kuin Satumaa
kierrän täällä kehää,
ympyrää.
Haluan elää tässä ja nyt
vaikka aika on yli
laitojen myrskynnyt.
Olen valmista viljaa
keinun tuulessa hiljaa,
kun liekeillä leikkii
mitään ei jäljelle
jää , jos tuli tuulen
mukana leviää.
Varjot vierelläni kovalla tiellä
tuntuvat niin läheisiltä
imaisten minut mukaansa
millainen onkaan tulevaisuus
sitä tietää voi en.
Aika on kuin tokajin viini
minä uppoan unelmiini
olen liian tunteellinen.
Silloin kun aamu nousee
luovin Marsin sekstiilin tuella
Universumin myrkyissä
elämän ruoria tiukasti puristaen.
Päivän auringon paiste
on kuin silmien loiste
kaipaamieni ihmisten.
Illan saapuessa yksinäisyys
vuoteelleni viereeni laskeutuu.
© tanninen satu
24.03.2021
