Lyriikkasoppaa

Katua katsoo katuva näin

hetkessä asiat ovat peräkkäin

minä keijukaisen sateessa 

tanssivan näin

se ylväänä siipiään

väräytteli

on edessä satu tai 

annettava latu kun sitä sinulta 

pyydetään

joskus olin pimeän rajamailla

ja näin hyvän valoahohtavan enkelin

tunnen elämän karman

kuin kieron kovettuneen rinkelin

tunnen asfalttiprinssit sekä

ylpeät prinsessat päällä maan

minä lyriikkasoppaa

maailman näläisille sieluille

toreilla jaan

on otsallani sympatian kruunu

ja kesäisin variksen saappaat

jalkoihini Maa Äiti lahjoittaa

varo vihollinen seisoo

siinä pukeutuneena

mustan enkelin vaatteisiin

ja pedofiili korkeaan virkaan valittiin

ja kansa suutaan aukoo turhaan

niin kuin kala kuivalla maalla hengittäen(c) tanninen satu

Elämänkaari

Aurinko hetken nukkuu 

kuollut aamu heräänkö sylistä yön ?

Haikeaa kurkien huutoa ja keijujen jalan jälkiä.

Aamun auringon säteiden tarvitsee lävistää ilma.

Elämä voi olla hetkisen pelkkä kuvitelma.

Kävelen olkapäilläni koko Linnunradan paino

käteeni mahtuu elämän kaaren viivat. Kaikkeuden 

keskellä minä elän

käännän yön hiipiessä horisonttiin

päivälle selän.

Olen nainen, joka kävelee elämän ja kuoleman reunassa.

Olen tyhjentänyt kyyneiden kaivon kauan sitten.

Kaikki myötätunto kyyneleet ja unet

ovat vain muistojen hentoja haikuja

eramaiden kallioiden kaikuja.

Kasteiset yöt ,ja huomenna ei ole millään mitään merkitystä.

Olen upottanut sinut hetkeksi minuun

ruumiini kostaa sen ,että olen nainen.

Taivaan puolesta synnytän poikia jotka

 ovat sotilaita, uskollisia, voittamattomia ja hetken rohkeita.

Juhannusruno kuvana

Homelinnat

Körttikansan nirvana lepäsi koivunlehdellä

kirvana

hyvää nostalgiaa siinä tuntuu kuin mennyt

aika takaisin palaa

kuuntelen hectorin muusiikkia yöllä salaa

salkkuprinsessat aamusin valtaavat kaupungin

kiire kiire töihin on

korvissani soi liikenteen melu mahdoton

SATO rakentaa uudet homelinnat

eivät ne kaupaksi helpomma mee

liian kovat ovat hinnat.

Sydämen taikaa

Pohjan tähden

pohjan nähden

taivaan rantaan myrsky kohoaa

rakkautta kantaa

toisilleen antaa ihminen

toisiinsa yöksi kääriytyy

siinä on yksi syy

antavat he turvaa toisilleen

mennyt on mennyttä

jäännösenergiaa ihmisten

menneisyyden kaikuja

hentoja haikuja

oikeaa aikaa

sydämen taikaa

sydämen koskettelijat

tulevaisuuden tutkijat.

Saksanpolkkaa tanssiva naakka

Aikaa kuuntelen

muistoja kermaisia suuntelen

minulla vielä tähtilamppu

ikkunalla palaa iltaisin

sinulta salaa

vaivun muistoihin jonnekin

melankolia saa vartalon

joskus kartumaan

kuin balleriinan joutsenlampeen

kuuluvan

elohoipeinen luonne siitä

täyttyy tämä huone

joskus jalat kuljettavat Sointulaan

verenpaine on se paha aine

vieroittaa minut roseviinistä

aamulla olen elämän kanssa

hyvää pataa ja iltaisin

elämä kiertää väsymyksen rataa

karaokeen tahtoisin

niin kuin oopperadiiva joskus laulaisin

betonin tuoksu kaupungin

kevään juoksu tuoksuu sieraimisa

silmiä hiertää kevään siitepöly

kevät kerää unelmia

kevyitä kuin pumpulia...

tanssii keväinen naakka

se on opetellut saksanpolkkaa

siitä saakka kun muutin kaupunkiin.

Ajan ruoska

Missä ovat ne peltihyrrät

sekä peltiapinat jotka lapsuudessa

lattialla pyörivät

kun lapset yhdessä piirissä hyörivät

missä ne nuoruuden kihkon kapinat

silloin kun Hector lauloi

Ake Make Pera ja mä

sekä Asfalttiprinssin aikaan

kuinka uskoimme me

romantiikan taikaan

tehtiin pieni vallankumous

maalasimme piece merkkejä

mielenosoitustauluihin

ja oli sekin aikaillaankun kaikui

laulu Kalliolle kukkalle rakennan

minä majani

ohitse kiitivät parhaimmat

elämän vuodet

ajan ruoska vanhensi meidän

ulkokuoret

vain sisälle ihmisen

jäivät ehkä ajatukset nuoret.