Hyvää uutta vuotta kesäisellä runolla

Nurmen vihreä villa
suon oranssi hehkuva hilla
aurinko kanssani hippasilla
Tule kanssani kulkemaan
silloin kun hämärän harso
leijuu yli maan
Ilta auringon hellässä kajossa
yllämme taivaan pilvilampaat
hämärän kaisloja kanssani kampaat
menninkäinen luolien mustan maan

puissa torkkuvat pöllöt
kunnes suppuun nukkumaan painuvat
yöksi kissankellot
kasteisella niityllä hiipii keijujen piiri
talon katolla laulaa kukko, tuuliviiri.

Joulukuun huomaan

Arvaamattomia ovat unenlaaksot

siellä kohtaamme taas jos aika

niin tahtoo

elämä on tenkkapoo

jos ryppyotsaisena maailmaa katsoo

yksi kauneinta mitä tiedän

maailmassa on kirsikan kukat Japanin

nostalgisin muisto

rekiajelu lapsuudesta Tapanin

tuhanten tuulien tuomaa

joulukuu luo omaa uomaa

minne kiire kulkeutuu

katujen kaikuvat askeleet

niiden ääni jää kaikumaan

minun mieleen oman kiireeni

unohdan takin taskuun naulakkoon

oven pieleen .

Hyvää elämää

Lehden kuvassa leipuri leipoo

lapsi sanoo kalastajaa

hän on sei boy

kalapuikkojen kapinaa

tarvitaan poliisi kouluun

kukistamaan

lasketaan lautaselle montako 

palaa lapsi syödä saa

Suomi on köyhä maa

Hope pientä toivoa jakaa

hyvänmielen joululahjakortti

se on monelle jouluun

ainut pieni portti

eletään luotolla

joululahjojen tuotolla

voisi syödä monta kuukautta

uusiavuttomuus lyö

ihmistä vyön alle

minä 30% alekorista

ostan joulutähden se 

pian kuihtuu ikkunalle.

Runokuvia Pyhäselkä runo lapsuusaikainen kirjoitus

Ajan virrassa

Kirkon portailla balettia

tanssiva lapsi

kirkon penkillä istuu

harmaahapsi

elämän kulkua

seuraa aika

etsitään jostain

se vanhan ajan joulun taika

pida pinnalla pää elämän virrassa

muuten hukut hullujen syklien

raato harmoniaan etkä

löydä enää tietä Narniaan

missä kiihkon kuriiri

joskus odottaa uhriaan

muutamat humisevat tuulet

punaiset hellyyttä huutavat

huulet lantion kaarien polttava huuma

sylissäsi tulee aina liian kuuma

vielä on meillä villihekuma

maailman ajan aalloilla

yhdessä kellutaan

kohti Tuonelaa.

´Kotikaupunki

Niin hiljaa aika leikkaa

muistojen viljaa

isot haaveet jotain

niistä vuosien varrella

toteutettiin

ikävä kasvaa

se kasvattavaa vyötäröön

rasvaa suruun syön palasen

ehkä toisenkin

muistaa voin hyvän muiston

ehkä ikävän loisenkin

Joensuu saa sydämen

rinnassani sykkimään

vuosien poissaolon jälkeen

palasin takaisin kotikaupunkiin

jälkeeni jäi Helsinki Kerava,

Raahe Oulu niin siellä

uutta elämää meidän perheeseen

synnytettiin

koti kaupunki on jotain

rakasta jota ei voi nostaa

elämän korttipakasta

sinne joskus synnyttiin

pyörin samaa ympyrää

torikatu 17 ja torin poikki

kotiin niin Mannerheiminlasten

suojeluliitto se on minulle

kallis kutsumus kai se

geeneissä jo minulle myönnettiin

mummo 40 vuotta tarttui

Pelastuarmeijan kitaraan

samoja jälkiä ehkä

unelmissamme kuljettiin

mummo sekä minä

juurruimme omiin ympyriin

kotikaupunkiin.

Syksyn sylissä

Pois nouse kyynelten suosta

aika on kirmata hyppiä elämään

juosta sinä nauttisit tuosta

hellien käsien tanssista pitkin

ihon pintaa onko tälle

kaikelle mitään hintaa

silloin kun ajan syklit

ovat villillä päällä

silloin rakkaus löytää meidän

syksyn sylistä

sumun tanssiessa yli

maiseman.