´Kotikaupunki

Niin hiljaa aika leikkaa

muistojen viljaa

isot haaveet jotain

niistä vuosien varrella

toteutettiin

ikävä kasvaa

se kasvattavaa vyötäröön

rasvaa suruun syön palasen

ehkä toisenkin

muistaa voin hyvän muiston

ehkä ikävän loisenkin

Joensuu saa sydämen

rinnassani sykkimään

vuosien poissaolon jälkeen

palasin takaisin kotikaupunkiin

jälkeeni jäi Helsinki Kerava,

Raahe Oulu niin siellä

uutta elämää meidän perheeseen

synnytettiin

koti kaupunki on jotain

rakasta jota ei voi nostaa

elämän korttipakasta

sinne joskus synnyttiin

pyörin samaa ympyrää

torikatu 17 ja torin poikki

kotiin niin Mannerheiminlasten

suojeluliitto se on minulle

kallis kutsumus kai se

geeneissä jo minulle myönnettiin

mummo 40 vuotta tarttui

Pelastuarmeijan kitaraan

samoja jälkiä ehkä

unelmissamme kuljettiin

mummo sekä minä

juurruimme omiin ympyriin

kotikaupunkiin.

Syksyn sylissä

Pois nouse kyynelten suosta

aika on kirmata hyppiä elämään

juosta sinä nauttisit tuosta

hellien käsien tanssista pitkin

ihon pintaa onko tälle

kaikelle mitään hintaa

silloin kun ajan syklit

ovat villillä päällä

silloin rakkaus löytää meidän

syksyn sylistä

sumun tanssiessa yli

maiseman.

Unelmissani

Ehkä unelmissani sinua

enemmän lemmin, unen toiseen

vaihtuessa hetken verran emmin.

Silloin, jos olisi minulla voimat Simpsonin,

niin hiuksiin vahvoihin sinut kietoisin.

Sanoisin täysin sydämin sinua lemmin.

Et karkuun voisi minun lempeäni juosta,

olisin sinulle kahlitseva loitsun noita.

Rakkauteni olisi paino kutsuva

suonhengen taiankutsu suosta.

Niin mättäältä mättäälle tanssivat

Ilmattaret kesäyön immet, 

ja usvan hunnut

päällensä vetävät maat, mättäät sekä rimmet.

Kalevalan kansan nainen Marjatta,

syksyisin mättäät sadollansa koristaa.

Niin myöskin hillakruunut suon pintaa

siellä täällä mehukkaana koristaa.

En ole niin kuin halla jää,

ei tunteeni haihdu viileiden öiden myötä.

Sydäntäni lämpö värisyttää,

ei pois haihtunut helteisten kesäöiden myötä.

Minä voisin olla niin kuin Ilusia

kimmeltää vedenpinnassa auringon

valon myötä. Kohta saapuu syyskuu,

elokuu sirpillä leikkaa sadon pois

se onkin miellyttävien vahvojen miesten työtä.

Minä osaan pimeyttäkin rakastaa,

kuunkajoa tähtiä, sekä yötä.

Heinäkuu

Aika tuo korviin vanhan sävelen

muistoissa eilistä tietä kävelen

ehkä ei ehkä kyllä ei ymmärrys

toivo tarpeeksi vahvana kauaksi

lennä sydämen sävel soittaa

erilaista sävelmää ei sellaista

jonka järjen ääni voi ymmärtää

Heinäkuu helteet tuoda saa

tai viileän tuuen joka unelmaa

osaa kannattaa, huolta pitää

heikoista , kertoa lapsenmielisille

tarinaa keijuista peikoista.

En välitä yhtään ongelmista

en särkyneistä unelmista

sävellän laulun uuden

siinä voi kuulla kuinka

melodia duuria soi, ja

kauniin kaiun kitaran kielet

aikaan saa. Silloin tanssii 

avaruuden tähdet, kuu sekä maa.

Minun sormeni silloin ovat

nuoret, ja norjat, kasvot

nuoren naisen sileät ,somat

vartalon kaaret kutsuvat sorjat

ei muistoja orjuutta eilisen

vaan aika on kutsuva

peili uuden luomisen. 

Aatami sekä Eeva

Päivä oli kuin seisova vesi

koleraaltaassa roskien päällä

naurulokki pesi

epävakaalla pohjalla

joskus elämä sinua

eteenpäin ohjaa

täytyi joskus oppia

muutakin kuin uimaan

käsipohjaa

kuinka monta meitä

onkaan elämän meren

hukuttamaa lohdutonta

kellon viisarit naulisevat

aikaa ristille

kera kolmen ryövärin

minä sinun sydämesi

rauhan ryöväsin

silti sinun kädestäsi syön

ehtoollisen öylätin

teen nöyrästi niin

pois paratiisista meidät

karkoitettiin sinä olet

minun Aatami ja olen Eevasi.

Karjalan kunnailta

Näissä sanoissa elät sinä

hiljaisuuden lumoa

älä elämää kurkusta 

alas kumoa 

uudistuksen tuulet katkaisevat

monen vahvat juuret

murenevat unelmat suuret

nuoruus se on kuin toivomuskaivo

jossa upotettuna on suuret 

unelmat sekä murrosiän raivo

mainen kunnia se vaatii

aina lunnaita kai rakastamme

näitä Karjalan kunnaita

täällä syntyneet

kovan Kolin kallioiden

jälkeläiset

kesäisin valo antaa

harhaisen vallan tunteen

se valvottaa tai antaa

voimaa vuodenkierron

muut päivät kantaa

jos olisit aina vieressäni

niin olisin vahvempi kuin nyt

vaikka olen kallion kaltaiset

tukijalat alaosakseni 

syntymässä saanut

Mistä löytäisin sen lauseen

Yö varjot sen

muistot jäljet ihmisen

rauhaa kaipaa maailma

lainaa ovatko kaikki

hellät hetket rakkauden

on tie poissa polut

vievät huomiseen

leijuvat tuoksut

virran juoksut

himmenevät vuosien kalvot

nukut taikka valvot

ehkä jotain kuin madonnaa

palvot

ivävissäni kanteen taivaan

nimesi kirjoitan

tahtoisin löytää sen

maailman kauneimman lauseen

kääntää sen kaikille kielille maailman

lähettää tuulen mukaan

antaa käsivarsille maan sekä ilman