Girl

She girl, was very
stubborn.
No, he busted
in any way.
Not translated opinion,
which it decided,
behind it stood.
Strong, defiant,
than a century
age old oak. @ Tanninen

Tyttö

Hän tyttö, oli kovin
itsepäinen, omatahtoinen.
Ei häntä murrettu 
millään tavalla.
Ei käännetty mielipidettä,
sen minkä päätti,
sen takana seisoi.
Vahvana, uhmakkaana,
kuin vuosisadan
ikäinen vanha tammi.

@tanninen satu

Mielikuva

Jää makaa aaltojen

uupuneiden päällä.

Kuka tanssikaan

heikolla jäällä?

Hän lienee liian

itsekkäällä päällä.

Roolit elämässä jossain

pimeässä kopissa

aina jaetaan.

Olen tässä omassa

elämässä tähti pääosan.

Näyttelen omaa

osaani, se on

ikioma elämänkerta.

Täynnä aihaa, rakkautta,

lihaa, kiihkoa, unohdusta,

katumuksen mustaamaa

verta. Ihminen aina

pikku hiljaa riisutaan

nuoruuden kauneudesta.

Minä kuivun, olen

kohta aivan kelo, laho puu.

Suojeltu kansallispuisto

ihmisten, se olkoon

mielikuva tässä runossa

viimeinen.

I breathe

Fog grow eyes,
than two lantern
lighthouse island.
Behold, I stand at the edge of
dark ravine, and tremble.
I breathe and live,
losing a lot, a little bit
causing. I am far away,
one of the bend
the life cycle.

Sometimes I was just a girl,
until I got a woman forms.
The summer was warm sweet,
and I was then as now,
writer depressed.

When everything to lose,
and the slick is
a rock beneath your feet.
So when I travel with caution.
I have so much I want to,
but hand in hand with you,
if you walk through. then
for a moment I could be
the happiest.

Minä hengitän

Sumusta kasvavat silmät,

kuin kaksi lyhtyä majakkasaaren.

Minä seison reunalla

pimeä rotkon, ja vapisen.

Minä hengitän, ja elän,

paljon menettäen, vähän

saaden. Olen kaukana,

jossakin mutkassa

elämän kaaren.

Joskus olin tyttö vain,

kunnes naisen muodot sain.

Kesä oli lämmin suloinen,

ja olin niin kuin nyt,

kirjailija alakuloinen.

Silloin kun kaiken menettää,

ja liukas on kallio alla jalkojen.

Niin silloin kuljen varoen.

Minä niin paljon tahtoisin,

vaan käsi kädessä kanssasi,

jos kulkisin. Niin silloin

olla hetken voisin olla

nainen onnellisin.

Things

Things are often repetitions,
happy encounters
glory of the stars.
Sometimes the roses rising from the ashes,
larger than life moments,
the poet's endless creative moments.
The child's curiosity, it lives inside of me,
it's the same feature was also pre-father.

Loneliness in the midst of spring from
words as the spring-flooded creek.
I will let my words out, and they
scream spring purgatory.
The ram clearing frenzy, towards spring,
willow trees, thickets.

I'm not old master, but
brave new words workmen.
I am a lousy witness natural
destruction after centuries.
What do I do ozone loss,
space on the altar?
Nothing, I move just nervously
goods in one box to another.
How can I give up, and what not?

Asiat

Asiat ovat usein toistoja,
iloiset kohtaamiset
tähtien loistoja.
Joskus ruusut nousevat tuhkasta,
elämää suuremmat hetket,
loputtomat runoilijan luovat hetket.
Lapsen uteliaisuus se asuu sisälläni,
se sama ominaisuus oli myös esi-isälläni.

Yksinäisyyden keskellä pulppuavat
sanat kuin tulviva kevät puro.
Minä päästän sanani irti, ne
kirkuvat kevään kiirastulessa.
Oinaan raivaus vimma,
kohti kevättä, pajuja, risukoita.

Minä en ole vanha mestari, vaan
uusi uljas sanojen sepittäjä.
Olen surkea todistaja luonnon
tuhoutumiselle vuosisatojen jälkeen.
Mitä minä teen otsoni hävitessä
avaruuden alttarille?
En mitään, siirtelen vain hermostuneena
tavaroita laatikosta toiseen.
Mistä pystyn luopumaan, ja mistä en?