Kuin pässiä narussa

Anna minulle aikaa se

tarvittava silmänräpäyksellinen.

Aikaa, seisoa takana päätöksien.

Lausun toiveeni viimeisen.

Tahtoisin unohtaa, sen

ajatuksen kalleimman,

joka päässäni kehää kiertää.

Se sisälläni liikaa

satuttaa, liikaa hiertää.

Tuntuu siltä, kuin minua

yritetään vetää kuin pässiä narussa.

Toisen pässin kädessä on

narunpää.

Ikävän, kaihon öljylamppu

sielussani roihuaa,

kitkerää käryä aikaan saa.

Repalesiipinen enkeli

Nyt on aika pois kerätä ne stumpit,

ja sirpaleet, jotka ovat

sieluni lattialla pahaa jälkeä

raapineet.

Sinä tulit elämääni,

kaiken inhimillisyyden

allesi tallasit. Minun sydämestäni

suuren palan varastit.

Nyt minä hakkaan minun

elämääni, niin kuin

nyrkkeilysäkkiä hakataan.

Tunnen olevani se ruma

repalesiipinen enkeli,

tuuliajolla maailman myrskyissä.

Jouluaatto

Syvätylsyys jouluaatto täällä

tänään taas. Minua liikaa

väsyttää, tahtoisin vain

pienen hetken levähtää.

En löydä sitä järjellistä

langanpäätä, kerästä

elämän. Minä kiskon sitä

lankaa, se kerä vain

tiukemmaksi kiristyy.

Missä mättää, mikä

tunteideni kireyden

on vain syy.

Sana siellä sana täällä,

nimeesi vain ajatukseni

kiertää, tarttuu, eksyy.

Minä luovutinko toivomasta,

ystävyyttä, lujaa pitävää.

Minä yksin tässä ikävässä,

minä ja se kadonnut langanpää.

Hän joka tunteitansa pelkää,

hän helposti katuojaan oksentaa.

Sä et jaksa kauaa eteenpäin,

jos sulla on tunteiden tilalla,

se viinalla sekaisin puudutettu

yläpää.

Liian aikaisin

Niin helppoa on vetää hartiat

korviin, kävellä tilanteesta pois.

Vuodet jotka luovin karikkojen

välissä, pohjakosketusta peläten.

Ylpeä sydämeni, aaltojen

välissä tuuliajolla.

Heräsin liian aikaisin,

ajatusteni myrskyssä,

en osaa lopettaa.

Kylkiluihini ei kasva

kukaan kiinni,

kukaan ei tarraudu nivusiini.

Olen se epäröivä villiviini,

hukun omiin unelmiin.

Aika luovuttaa

Löysin paikan rakkauden,

sinne tieni suljettiin.

Minä, sekä maailma

eri suuntiin kuljettiin.

Nyt minä tiedän,

on aika luovuttaa.

Minä tahtoisin, sulkea

jo silmäni, ikiuneen.

Nyt maailma liikaa

minua uuvuttaa.

Löysin sydämen ihmisen,

niin epäilevän,

sydämen särkyneen.

Ei häntä voi

kukaan auttaa,

onnellisena lentämään.

Joulurauhaa

Hiljaisuus se saapui jälleen,

näin nainen sanoi sydänystävälleen.

Talo hiljeni äänistä elämän,

jätti jäljelleen vain

joulun helinän.

Hei glögiä kylmyyteen,

sydämeeni sinulle pesän teen.

Filosofian helinää avaruuden

tuulien vietävänä.

Pistävät sanat kuin väittelyjen

terävämiekka.

Halkomassa hiuksia,

viiltämässä minuuden

itsepäisiä oivalluksia.

Joulurauhaa, riisipuuroa monta kauhaa.

Lapsille, ja lapsenmielisille

turvaa, ei kriisejä

joulun keskelle.

Rakkautta ravitsevaa

ihmisille maailmaan, niin

myös joka sinkulle ja leskelle.

Päässäni aisakellot kilkattaa,

sinusta en koskaan tekisi

aisan kannattajaa.

Rakkaudenkerjäläinen

Olen kerjäläinen rakkauden,

kuppi kourassani.

Tänään taas heräsin

tätä horrosta maailman

kiertämään.

Olisin ehkä halunnut

vain jäädä vuoteeseeni

nukkumaan.

Pidän paperille punaisen

sydämen,

minä kaipaan rakkautta

mukaani kulkemaan.

Kuljen matkaani yksin,

joukossa ystävien,

laulan, tanssin, nauran

läpi kyynelten.

Täällä rakkauden sodissa

kerta kerran jälkeen,

uudestaan haavoitutaan.

En voi jäädä rakkauden

juoksuhautaan makaamaan.

Tänään nousen taas

uudestaan taistelemaan.

Olen tänään täällä

joukossanne, etsin

pariani, repaleista patajätkää

sen korttipakan loppuun pelatun.