Matkaan niin kauan kun jaksan
omanlaiseni elämän matkan.
Tarpeen tullen olen ajassa läsnä
tai otan utopian maahan matkan.
Kysyt silloin missä minä olen silloin, kun
sinut elämästäni tuskin ulos suljen.
On meillä yhteinen kohtalon malja
puolet siitä on jo juotu
monta nostalgista hetkeä
meille yhdessä suotu:
monta erilaista muistoa luotu.
Aika onko se tuulen viemää
ajansilmukat kudottu
laskettu aaveiden huomaan?
Joskus hetkeksi taivaan silmät kirkkaiksi
syttyy ja ihminen toisen vierellä
kauan viihtyy
olen ristiretkellä matkalla
sinne jonnekin ajan silmiltä
piiloon paikkaan pois varjoista
pahan pimeyden.
Vannon kanssasi yhteisen valan
Tahdon lähelle olen osa sinua
sytytän silmiisi valon loisteen
silloin kun pimeys iskee
kyntensä kiinni nivusiin.
Nostan taivaalle auringon paisteen
se on aikojen alusta asti määrätty niin.
Jumalan silmissä olen vaimosi
kiitos Herran vuonna 2024.
20.1.2024 © satu Tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti