Liikaa hetkiä

 On liikaa niitä hetkiä kun olkapäitäni

kumaraan painaa koko maailma

silloin sydämeni voima minua soimaa

bluesin tahtiin tanssii Äiti maa

melankoliani tähden kyynel vierii

poskellaan pieni sadekuuro

sademetsiä silloin hellästi ravistaa

mitä onkaan rinnakkaistodellisuus

se onko sitä että maapallo

on elollinen olio

ja isämerta vaivaa muovisaasteiden

takia polio

virtuaalisaasteilta suojautumiseen

riittääkö pelkkä alumiinifolio ?

Joskus mietin liikaa turhia

ei siihen ole täysin viisasta selitystä

miksi terroristit tekevät pommeilla

väkijoukoissa itsemurhia

filosofia juuret minuun kasvattaa

maailma se on jotain mikä

salaa näkymättömyydessä ratsastaa

kuka maapallon viallisen korjauskelvolliseksi

osaa katsastaa

minä liikaa aina pohdin ramadan kestää

iltayöstä aamuaurinkoon

Lauri Viita kuolleista nousee runoineen

taas Pispalassa taivaanranta punottaa

aamurusko maalaa päivään nousevaa

maailmaa

sanon tillin tallin muistan Joensuusta

edes menneen Mato Allin minkkiturkkeineen

anomassa vekseliä luona hevostallin

kuka tänne tosi ison lekan sekä pallin

niin maailman tyhmimmästä miehestä

ruunan teen ettei jatkuisi politiikkojen

tyhmyys sukupolville huomiseen

© satu tanninen

Kaikki r

Luonnonlapsi

Yö aina vierelläni valvoo,

kansakunta sanojeni lentoa

hetken pimeydessä palvoo.

Sanojenvirta se on lahja tähtien?

Tunnen voiman sisälläni

se kasvaa, kerää voimiaan,

kunnes keväänpajut puhkeavat kukkimaan.

Annan elämälle uuden tilaisuuden,

näen sydämellä, kuulen nöyryydellä

äänet ajanrattaiden.

Katso kuinka taivaantähdet voi silmistäni loistaa.

Katso kuinka kukkahaurain

kevään puhjetessa taas syntyy, kasvaa, versoaa.

Se on niin kuin nuori neito, joka

naiseksi kasvaa, kukkaan pikkuhiljaa puhkeaa.

Taas sydämeni yli myrsky kulkee,

saa uuden kevään joskus uudestaan syntymään.

(c) satu tanninen

Tykkää

Kommentti

Jaa

Joskus

 Kun joskus kirjoitan viimeisen lauseen

tai maalaan viimeisen taulun

niin toivon että niissä olisi viimeinen maailman

kauneus ja joku outo haikeus,

ja sinä hetkenä pois katoaisi maailman vaikeus.

Joskus minua liikaa tämä elämän karma

väsyttää sekä talvinen harmaa aika.

Toisinaan ilmassa leijuu outo elämän

lumoava taika, ja helisee ilmassa kauneimmat

musiikin äänet , silloin kanssani

kitaran sointuihin kiinni jäänet ?(c) tanninen satu

Kun aika on

Kun aika on soi taika sammumaton

läpi lumisen kaupungin kulkee

askeleet ihmisten

tasangot jäivät talojen alle

joen kosket valjastettin

ihmisen vallan alle

jollain on paikka sydämessään

kaikkeuden Jumallalle

olen silloin tällöin levoton

missä järjen ääni silloin on ?

Tänään tunnen ilman kosketuksen

puiden kuiskaukset sylissä

tuulen kylmän värinä on

minä palaan sanojen syliin

kun aika on.(c) tanninen satu

Tykkää

Kommentti

Jaa

Valo tulee pohjolasta

 Valo tulee pohjolasta

poika pohjan poluilta

pelko väistyy mailmasta

korona kolkkona väsähtää

ajan ylipappi voittaa

paholaisen energian

maljojen kuningas

valjastaa joukkonsa

hyvyyden puolelle

maan henki vakaana

pikkuhiljaa

sulattaa hangien

valkoisen harmonian

kesän rytminen poljento

kohoaa sammaleisesta

maasta Äiti maan maadoittava

elämä juuruttaa tulevaisuuden

turvalliseen alustaan

aika valmistautumista

on luotava vakautta

ei ole kiire minekkään

voiman on aika kasvaa

olet turvassa

Maan henki tarjoaa

meille kasvun

siemenet kylvettävä

uusien alkujen vaalimiseen.

26.01. © satu Tanninen

Starwoman

 Starwoman, the envoy of heaven and earth

She travels across the galaxies with grace and worth

She carries a message of peace and harmony

She sings a song of hope and unity

Starwoman, the envoy of heaven and earth

She knows the secrets of the cosmos and the birth

She sees the beauty in every star and planet

She shares her wisdom with those who can understand it

Starwoman, the envoy of heaven and earth

She bridges the gap between the divine and the dirt

She inspires the people to reach for their dreams

She guides them to overcome their fears and doubts

Starwoman, the envoy of heaven and earth

She is a miracle, a wonder, a gift

She is a starwoman, a starwoman, a starwoman

23.1.2024 (c) satu tanninen

Tykkää

Kommentti

Jaa

Anno Domino

 Matkaan niin kauan kun jaksan

omanlaiseni elämän matkan.

Tarpeen tullen olen ajassa läsnä

tai otan utopian maahan matkan.

Kysyt silloin missä minä olen silloin, kun

unien maassa yksin kuljen

sinut elämästäni tuskin ulos suljen.

On meillä yhteinen kohtalon malja

puolet siitä on jo juotu

monta nostalgista hetkeä

meille yhdessä suotu:

monta erilaista muistoa luotu.

Aika onko se tuulen viemää

ajansilmukat kudottu

laskettu aaveiden huomaan?

Joskus hetkeksi taivaan silmät kirkkaiksi

syttyy ja ihminen toisen vierellä

kauan viihtyy

olen ristiretkellä matkalla

sinne jonnekin ajan silmiltä

piiloon paikkaan pois varjoista

pahan pimeyden.

Vannon kanssasi yhteisen valan

Tahdon lähelle olen osa sinua

sytytän silmiisi valon loisteen

silloin kun pimeys iskee

kyntensä kiinni nivusiin.

Nostan taivaalle auringon paisteen

se on aikojen alusta asti määrätty niin.

Jumalan silmissä olen vaimosi

kiitos Herran vuonna 2024.

20.1.2024 © satu Tanninen

Valintojen päivä tähdet kohdallaan

 Älä pudota itseäsi

maailmojen väliin,

nouse merkitysten

moninaisuutta vastaan,

luota kyynelten jälkeiseen

elämään.

Levitän siivet lähden lyriikan lentoon.

Lennän korkealla, Kalevalan taivaan alla.

Vastassani on avaruus

sen äärettömät laidat.

Otan vastaan kaikki ajatusteni löydöt,

kirjoitan uutta tarinaa

ihmisistä ihmisille.

Ota avaimet, avaa sydämesi salvat mielesi lukot,

anna energian villinä virrata heitä huolet pelot pois,

anna toivon kasvaa, anna ilon ilkamoida ,

anna uskon unelmiin

vallata maa.20.1.2024 © satu tanninen

Tellervo

Aamut antavat, päivät haavat parantavat,

illat kantavat. Kutsuu unen syli, silta johtaa

todellisuuden, ja utopian yli.

Olen palkka listoilla Amorin, minä teen

runon luojana sen suurimman työn.

Olen kasvanut kiinni, sointuihin, sanoihin,

Joensuun kävelykatuun.

Se onko niin, sinut minun runoihin

kiinni ankkuroitiin. Se oli osasi sinun,

olla muusa minun.

Näillä päättömillä teillä tunteiden,

minä riipaisevat riimit kirjoitan rakkauteen.

Näillä sanoilla, jotka ovat sisälleni istutettu.

Suomenkieli kaiken vaikutteen,

muista kielistä kai sisälleen joskus nieli.

Kalevalan kansan ajasta, Sampo taottiin

oravan nahkoista, markoista, euroihin vaihdettiin.

Tellervo metsän jumala Tapion tytär,

missä on mielitiettysi, missä uljas Urho.

Jossain joutavilla jäljillä, oravan pyörässä

hankkimassa kunniaa, ja rikkautta

Ihan turhaa tavaraa, sitä ei voi viedä

Tuonen tuvan taa..(c) tanninen satu

Auroras

 

Aurinko tanssii pilvien läpi,

yötaivaan karnevaalit,

öinen valokuvaaja sen näki.

Vihreä, ruohoinen ylämäki,

taivaan kannella

jossakin kukkuu tekninen käki?

Taivaan kaarisilta riippuu

raskaana pilvien yllä.

Enkeli yksin sillalla kävelyllä.

Kirjoitan sanoja, lauseen tai kaksi.

Leijuvat sanani taivaan kaaren alla,

metallikaarissa valoisalla.

Pimeä piilottaa riimejä kaksi,

muuttuvat taivaan värit levottomaksi.

Silta nousee nukkuvan auringon ylle

valon tanssivan alle johtavat

kulkijan askeleet.

Ystävä yön varjossa

kohdataan hellinä hetkinä

halataan.

Syksyllä saapuu sumu, sekä usva.

Revontuline karnevaaleissa

taivas on täynnä värien suitsutusta.

Joensuu maapallolla

jossain kaupunki on,

rakas, hiljainen,

sen sisällä hehkuu liekki

minkä lämpönä

rakkaus on © satu tanninen