Tunteiden meri
Sydämeni kuin lintu on,
sen lämpö lentää
varoen alla auringon.
Näetkö sisäisen kolibrini
Tunnen kukkien
huumaavan tuoksun.
Meden houkutuksen,
ja vereni kuohuvan juoksun.
Niin tunteiden meri
se aivan liian oikukas on.
Vielä minä yllättyn
päivä päivän jälkeen
aina uudelleen.
Kuinka minä taas yllättäen
tunnen sisälläni taakan
rakkauden. Silti se tunne
ei saa enää raiteiltani minua.
Minulla on sisälläni vanhan
tammen viisaus,hiuksillani
ruskan väri vaahteran punakupari.
Minä imen voimani vielä
viimeisestäkin auringon säteestä.
(c) satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti