Katua katsoo katuva näin
hetkessä asiat ovat peräkkäin
minä keijukaisen sateessa
tanssivan näin
se ylväänä siipiään
on edessä satu tai
annettava latu kun sitä sinulta
pyydetään
joskus olin pimeän rajamailla
ja näin hyvän valoahohtavan enkelin
tunnen elämän karman
kuin kieron kovettuneen rinkelin
tunnen asfalttiprinssit sekä
ylpeät prinsessat päällä maan
minä lyriikkasoppaa
maailman näläisille sieluille
toreilla jaan
on otsallani symbatian kruunu
ja kesäisin variksen saappaat
jalkoihini Maa Äiti lahjoittaa
varo Paholainen seisoo
siinä pukeutuneena
Pradaan
ja pedofiili korkeaan virkaan valittiin
ja kansa suutaan aukoo turhaan
niin kuin kala kuivalla maalla hengittäen.
(c) tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti