On käsillä hetki
käsitteellinen.
Ajatuksien lento
sellainen, että sitä
voin ihan kuin koskettaa.
minä runollani sitä myötäilen.
Sitä työtä koskaan tunnusta en,
piilotan katseilta suurimmankin
kaipauksen.
Myötäeläminen on työtä sen
suuren elämän taitamisen.
Synnytät sen tunteen,
voiman jaksaa rajalle uupumisen.
Minä kysyn minne menen,
en koskaan tiedä kanssa kenen.
Hetki sen jälkeen,
ympärilläni rakkaus, sekä
ystävyys nostaa maljojaan.
Siellä missä me hetki yövytään,
sinne ryhmiimme syövytään.
© satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti