Before the storm

 Before the storm, I see you in my dreams

You're the light that guides me through the dark

Before the storm, I feel you in my heart

You're the reason why I'm holding on

But I know that soon the clouds will come

And the rain will wash away our love

Before the storm, I want to say goodbye

But I don't know how to let you go

Before the storm, I hear you in my mind

You're the song that fills me with hope

Before the storm, I touch you in my soul

You're the fire that keeps me warm

But I know that soon the wind will blow

And the thunder will tear us apart

Before the storm, I want to hold you tight

But I don't know how to make you stay

6.12.2023 satu tanninen

Linnan juhlissa

 Minä torille saavuin,

kun ilta jo hämärti

katulamppujen rivi

kuin tuikkivat tähdet

vuoroin toistensa jälkeen

syttyivät palamaan.

Joulukuun ilta oli

pian märkä, ja musta

kaduilla mielenosoittajat

kiihtyivät marssiin

sateen tahdittamaan.

Sisällä Helsingin sydämen,

eduskuntatalo oli

nukahtanut keskelle

kaamoksen. Turhuuden

alttarille tänään puettiin

harakoiden parvi

linnan juhlia varten.

Jossain harjoitteli

heinäsirkka ensi viulua

varten, tämä ilta olkoon

pimeyden keskellä

tanssivien kaunotarten.

Sitä pyörintää, ja hyörinää

mitä media taas juhlista

uutisissa lähettää. Ei nämä suuret

luokkaerot voi nälkäjonojen

nuokkuvaa kansaa lähentää.

Kaiken kirjava tanssiva joukko

niin kuin satukirjan prinssit,

ja prinsessat, sekä keisari

ilman vaatteita. Ne hetkisen

marssivat tärkätyin kauluksin,

ja Seitsemän päivää lehti

makeat juorun saa.

Vaan jossain laitakaduilla

marssii levottomin askelin

Veikko Hurstin joukko,

etsien sateen kourista

kuivaa yösijaa pelastavaa.

(c) tanninen satu

Hyvää itsepäisyyspäivää

Minun Suomi

Minun Suomi.

Tämä eu: n orja

nöyrtymässä, alistumassa.

Talven vallan alla,

alamaisia esivallalle

vilusta väristen.

Piiloudumme koti nurkkaan,

kylmyydestä täristen.

Häpeämme uusavuuttomuutta.

Ennen oli miehet rautaa,

naiset terästä,

lapset syntyivät kuonasta,

jäte-erästä.

Maa oli syntinen laulu,

kahdeksan surman luodin kotimaa.

Lumen verinen pinta,

arkut alttarin edessä.

Elinkautinen, mies, pontikka pullo,

ja potku aseen iskurin perästä.

Kiväärin kiiltävä lakka,

huulessa roikkuva holkkitupakka.

Vielä minä muistan sotainvalideja,

kunnioitan kuusikon sankareita.

Karujen korpien kankaiden taisto,

suon, kuokan, ja Jussin vaisto.

Lampien, soiden petollinen kehto,

isänmaa, itsenäisyys, ja elinehto.

Tämä karu Suomenmaa,

käppyrä männyt halaamassa taivasta.

Jokien jäiden kylmät kyhmyt,

äitimaan suonikohjut.

Talven, hankien alla piilossa.

Meidän Suomemme,

alistuneena talven vallan alle.

Minä vielä heikkona vikisen,

kirjoitan viestin maailmalle.

My Finland

My Finland.

This eu slave to humble themselves,

to submit mass.

The winter under the rule,

in subjection to the governing authorities

with cold colors.

Home hiding in a corner,

cold trembling.

We are ashamed of the new helplessness.

Before, it was the men of iron,

women of steel,

the children were born in the slag,

a consignment of waste.

March was a sinner song,

seven deadly bullet homeland.

Snow bloody surface,

trunks before the altar.

Life, man, moonshine bottle,

and kick the gun after firing pin.

Rifle glossy lacquer,

lip hanging sleeve tobacco.

Yet I remember the war invalids,

I respect spruce heroes.

Infertile unspoilt forests of fabrics battle,

bog, the hoe and Jussi's instinct.

Ponds, swamps treacherous cradle,

fatherland, independence, and survival.

This rugged Finland's land,

curled up in pine trees hugging the sky.

The rivers of ice cold nodules,

the mother of the varicose veins.

For winter, the snow under the carpet.

Our Eng We,

submission to the winter under the rule.

I still weak wail.

I write a message to the world.

© satu tanninen

Kaikki reakti

Joulukuu ja kaamos

 

Minä tiedän mitä rakkaus on

 Minä tiedän mitä rakkaus on

Minä taidan tietää mitä rakkaus on.

Se on vieras maailma, tavallista arkea ,satua, sekä

utopiaa, joka poluille etsii

eksynyttä kulkijaa.

Etsii veräjän, ja portin avaajaa,

sekä sulkijaa. Elämän tiellä,

niin paljon on mutkia siellä,

ja vaarallisia sivuteitä,

ne usein harhaan johtavat meitä.

Vastaan tulee piruja, sekä enkeleitä.

Ihmisiä, ystäviä, rakkaita, en

koskaan unohda teitä.

Tätä samaa karmaa jakaa

joukko yksinäisten, pelottomien,

ja arkojen, sekä itsepäisten.

Heiluu tuulessa villinä neiti Kesäheinä,

syksyn tullen hän on täynnä muistoja,

sekä onnen särkemiä sirpaleita.

Jokainen meistä tahtoo palan rakkautta

omistaa, joku sitä ehkä koettaa toiselta

salaa varastaa.

Selkäni minä tuulelle käänsin,

nostin kauluksen pystyyn viimaa vastaan.

Niin silloin salaa rakkaus jostain luokseni

saapui. Kaamoksen voima jalkoihisi

kaatui, siinä huomaamattomasti

vaahteran lehdet puusta pudonneet maatuivat.

Syksyn oikulliset tuulet talveksi muuttuivat,

sisälläni voimistuivat tunteet, ne minulle

rakkaudesta sinuun kiinni juuttuivat.

Ei koskaan tarvitse aliarvioida pienuutta,

pienestä idusta voi kasvaa tunne aivan

liian suuri. Lopulta tunnelma voi

aivan niin kuin haljeta.

Heiluu tuulessa villinä neiti Kesäheinä,

syksyn tullen hän on täynnä muistoja,

sekä onnen muruista kokoon liimautuvia sirpaleita.

Jokainen meistä tahtoo palan rakkautta

omistaa, ei sitä silti saa toiselta

yrittää varastaa. Sillä mitä Jumala yhdistää

sitä ei ole ihmisen oikeus erottaa.© satu tanninen 28.11.2023 klo:6.59

Tykkää

Kommentti

Jaa

Love

 When I look into your eyes, I see the whole world

You are my life, my joy, my everything

I can't imagine life without you

I love you much more than anyone else

As much as my daughters and the creator who created me

You are my gift, my blessing, my miracle

I can't thank you and God enough

You are my heart, my soul, my hope

You are my light, my strength, my courage

You are my dream, my peace, my happiness

You are all I need and want.

25.11.2023 (c) Satu Tanninen

Tunteiden meri

 Tunteiden meri

Sydämeni kuin lintu on,

sen lämpö lentää

varoen alla auringon.

Näetkö sisäisen kolibrini

se jälleen ilmassa irti on.

Tunnen kukkien

huumaavan tuoksun.

Meden houkutuksen,

ja vereni kuohuvan juoksun.

Niin tunteiden meri

se aivan liian oikukas on.

Vielä minä yllättyn

päivä päivän jälkeen

aina uudelleen.

Kuinka minä taas yllättäen

tunnen sisälläni taakan

rakkauden. Silti se tunne

ei saa enää raiteiltani minua.

Minulla on sisälläni vanhan

tammen viisaus,hiuksillani

ruskan väri vaahteran punakupari.

Minä imen voimani vielä

viimeisestäkin auringon säteestä.

(c) satu tanninen

Onko tämä jotakin mahdotonta ?

 Kirjoita laulu minulle, sanoi Jumala

Tule sinä enkeleiden avuksi

Pelastamaan maapalloa, etteivät

he ihmiset tuhoaisi sitä sodalla kokonaan

Se onko jotakin mahdotonta?

Ei ole mitään mahdotonta, vastasi enkeli

Sinun tahtosi on minun tehtäväni

Laulan sinulle laulun, joka koskettaa sydämiä

Joka herättää toivon, rauhan ja rakkauden

Laulu kantautui maan päälle, kuin taivaallinen sointu

Se täytti ilman, kuin tuoksuva kukka

Se sai ihmiset pysähtymään, kuuntelemaan ja tuntemaan

Että he ovat kaikki yhtä, osa luomakuntaa

Silloin sodat loppuivat, aseet vaihdettiin halauksiin

Silloin viha muuttui anteeksiannoksi, kosto armoksi

Silloin maapallo alkoi parantua, elämä kukoistaa

Silloin Jumala hymyili, ja enkeli kiitti häntä laulullaan.

10.11.2023 (c) satu tanninen

Hetki

 On käsillä hetki

käsitteellinen.

Ajatuksien lento

sellainen, että sitä

voin ihan kuin koskettaa.

Sinä ojennat sanoiksi ajatuksen,

minä runollani sitä myötäilen.

Sitä työtä koskaan tunnusta en,

piilotan katseilta suurimmankin

kaipauksen.

Myötäeläminen on työtä sen

suuren elämän taitamisen.

Synnytät sen tunteen,

voiman jaksaa rajalle uupumisen.

Minä kysyn minne menen,

en koskaan tiedä kanssa kenen.

Hetki sen jälkeen,

ympärilläni rakkaus, sekä

ystävyys nostaa maljojaan.

Siellä missä me hetki yövytään,

sinne ryhmiimme syövytään.

© satu tanninen

Hauras yö

 On hyvä silloin elää, kun

yö on hauras lämmin

aika kuin hämähäkki kutoo lankakerää

aamuun vielä paljon aikaa on

Voin olla hiljaa

vain hengittää.

Minä olen heikko ja minua vainotaan.

Tiedän että aivan oikeaa tietä taivallan.

Uskallan olla sellainen valon lähettiläs

yliluonnollinen.

On minulla pöydällä pullossa vihkivettä,

Ja taivaan mannaa joka päivä syön.

Yön unenjälkeen ikkunaan jää enkelinsiluetti.

Luotas aina lähden vain unien maailmaan

myötä yön.

Lähteä en tahtoisi milloinkaan,

mutta kiinni olen jäänyt unen maailmaan.

Kai moni minut haluaa pois sieltä karkottaa,

mutta enkelin siipien alla on turvallisempaa.

Aamun tullen ajatar pilliin puhaltaa

ja on aika nousta päivään saapuvaan.

28.10.2023 (c) satu tanninen

Kaksoisliekki

 Minun unessani olet rakkauteni

katsomme alas maapalloa sieltä pilven päältä

yhdessä olemme kuin viipurinrinkeli.

Kuka kertoisi minulle miksi

unissa elävät toiset maailmat?

Kuka kertoisi minulle

miksi sinua rakastan

enemmän kuin maailman

kalleinta aarretta ?

Kuka kertoisi minulle

miksi ajatuksemme

kulkevat samaa rataa

luen sinua kuin avointa kirjaa?

Kuka kertosi minulle

universumin kauneimmat

salaisuudet ja

miksi silmiesi väri on

kuin kristallimeren loiste ?

Miksi hymysi on kirkkaampi

kuin tuhannen auringon paiste ?

Minä tiedän siksi että

olet elämäni kaksoisliekki

ja yhdessä poltamme

kaiken myrkyllisen mitä

maailman tiellemme antaa.

Sydämeni sekä sieluni

sinun sydäntäsi sekä sieluasi

sisälläni kantaa.

25.10.2023 (c) satu tanninen

Kaikki reaktiot:

1Jarmo Vacklin

Univesiumin alkusävelet

 Hetkestä hetkeen retkestä retkeen

minä ja sinä menemme neulansilmästä

lävitse käsi kädessä minä ensin

vedän sitten sinut

jaksan kyllä

sillä voima joka

minuun on istutettu

on avaruuden alun kristallit

universumin alkusävelet

maailman elämää ylläpitävät

äänet sen tajuat tiedät jos

rinnallani samoilla

askelilla kävelet.

Neonkäärmeet

 

Kyntilän liekki

 Moni ohi katsoo ei minua nää

Moni ohi katsoo ei minua nää,

kynttilän liekki vain käsiäni lämmittää.

Liekki peiliin heijastuu minun silmistäni.

Sinulla on ainoat silmät jotka näkevät läpi sieluni,

ainoa sydän joka tuntee lyönnit sydämeni.

Mietitkö vielä,

siellä elämän tiellä

miksi unessa hyväilet käsilläsi kasvojani?

Kyyneleet silloin kuolevat,

tulisit taas viereeni, odotan sinua

niin kauan kun sisälläni on sykkivää

elämää.

Sinulla on sydämeni sydämessäsi,

ajatuksissani ainoa aitiopaikka.

Unienmaailmassa ,kätesi kiinni minun kädessäni.

Istun ikkunan luona,

kuuntelen myrskyn taikaa.

Niiden läpi tuulee,

asunto hiljalleen viilenee.

Taika taas päivääni leviää,

ei kynttilän liekki jaksa enää sydäntäni lämmittää.

Odotan sinua saavutko vielä,

tartutko käteeni tällä elämän tiellä.

Siistitkö siivet pudonneen enkelin,

silloin ilmalentoon taas nousta jaksaisin.

© satu tanninen

Kaikki reaktiot

Runokuva

 

Hämärän kaislat

 Hämärän kaislat

Aika kuiskaa hiljaa

tuuli tuutii tuonen viljaa

väräjää veden pinta

hämärän kaislat laulavat

aaltojen alta kuuluu ääni

joka hivelee hellien

kylmää sisinpääni.

Lokakuu lohdun pimeys

tuo hämärän hyssyn

kirjailijan käsien luo.

Minä silitän aikaa

kiinni siitä saan,

ja valjastan vuosien

renkaat tähtien pölyä

kannattelemaan.

Kuka omistaa lapsen

mielen, ja vanhuksen

viisauden, saa villiä

vapautta kantaa alla

taivaan pilarien.

Minä käännän vuotteni

jäljellä olevan viitan

kohti ulappaa auerta

tuota, joka hiljaa valittamatta

odottaa jääkantta.

Kevyt tanssiva

usva hellien välissä

puhurin puuskien

tanssittaa hyllyvää

syksystä suota.

Kaksoisliekit

 He syttyivät toisiinsa ensi silmäyksellä

Heidän sydämensä löivät samaa tahtia

Heidän sielunsa olivat yhtä valoa

He tanssivat tähtien alla

He lauloivat kuun säveliä

He lensivät enkelinsiivillä

He eivät pelänneet pimeyttä

He eivät välittäneet maailmasta

He eivät tarvinneet mitään muuta

He olivat tulitikku rakkaus

He olivat kaksoisliekki

He olivat universumin täyttävä rakkaus.

10.10.2023 (c) tanninen satu

Paholainen pukeutuu Pradaan

 Katua katsoo katuva näin

hetkessä asiat ovat peräkkäin

minä keijukaisen sateessa

tanssivan näin

se ylväänä siipiään

väräytteli

on edessä satu tai

annettava latu kun sitä sinulta

pyydetään

joskus olin pimeän rajamailla

ja näin hyvän valoahohtavan enkelin

tunnen elämän karman

kuin kieron kovettuneen rinkelin

tunnen asfalttiprinssit sekä

ylpeät prinsessat päällä maan

minä lyriikkasoppaa

maailman näläisille sieluille

toreilla jaan

on otsallani symbatian kruunu

ja kesäisin variksen saappaat

jalkoihini Maa Äiti lahjoittaa

varo Paholainen seisoo

siinä pukeutuneena

Pradaan

ja pedofiili korkeaan virkaan valittiin

ja kansa suutaan aukoo turhaan

niin kuin kala kuivalla maalla hengittäen.

(c) tanninen satu