Katuvaloissa syksyllä hehkuu

 Katuvaloissa syksyllä hehkuu

katumus, satu saa onnellisen

lopun. Pakolla unohdan kaiken

tärkeän, kiireen sekä hopun.

Pahuus on

nurkkaan ahdistettu, sydän

rikki revittynä kipu lyö

nauloja läpi keuhkojen.

Silti minä hengitän, tätä

syksyn maatuvaa homeista

ilmaa. Joku outo persoona

sisälläni Tuulen viemän

kaltaista suurta romanttista

elokuvaa filmaa. Pimeä

taittaa pois valolta vapaana

kulkevan kujan, minä tunnen

sisälläni iskun lujan.

Se tuntuu kipuna uumaa vasten,

ei tämä paikka ole turvallinen

elää lasten. Viellä hetken

syksyn sylissä viihtyy aamukaste.

Aikaa on vielä pysyvän roudan

tulla, sydän sisälläni se

kohmeessa silti jo on.

Synkkä, pimeä tie ei saa olla kohtalon.

Omistan tuskan

Minä omistan tuskan

sitä mukanani kuskaan

luonto on lokakuun kynnyksellä

se on vaipunut utuiseen ruskaan

aamu tulee ja heittää taas

meidät tähän maailmaan

minä rummuttaa haluaisin ainoastaan

tehdä uuden laulun rakkaudesta

suuresta maestrosta lahjakkaasta ihmisestä

syyskyyn kyy ryömii jo piiloon

raunioiden väliin 

lokakuu vaanii nurkan takana

Rafaelin enkelin piilottaa

narulla ulkona kuivuva lakana

ystävä vieressä kysyy olenko 

uskovainen vai pakana

armoa anon mikä sammuttaa

tämän elämän virran janon ?

Sinä olet maailman parasta kipulääkettä

se sinulle aina suoraan sanon.

Tahdon neonsadetta ylle maailman

sekä valonkantajan viittaani kantamaan.

27.09.2022 (c) tanninen satu <3

Oodi rakkaudelle

Keskellä syysyön kuu

paistaa kauniin kirkkaana,

ja villit tähdet tanssivat taivaalla.

Silloin olemme me ,

ja humallumme rakkaudesta

maailman pyörimisen tahtiin.

Silloin on hetki jolloin

uskon rakkauden mahtiin.

Se aika on kuutamoissa

niissä rakkauden jatkumoissa.

Vielä joskus, kun kuljen kanssasi

puistossa, kuu tanssiin tähdet

kumartaa, ja halla hiuksilleni

kruunun ojentaa. Silloin

kuiskaan nimesi Peter Pan

toivon ajan pysähtyvän

siihen hetkeen kanssasi jäädä

saanhan? Nyt

on syyskuu, jo syksyn harsot

ilmassa keinuvat. Kohta

on lokakuu, ja ympyrään

kiertyy vuoden kierto

sekä kohtalo. Niin kuin

bumerangi palaan aina luoksesi

uudestaan, ja uuden merkityksen

rakkaus saa.

 

 

Love me yet

 Love me yet

Love yet, when the time is black the blackest,it 

gets dark early in the evening and into the arms of the night.

Love yet, the granules in the winter

angrily hit the window boxes.

Do not be the voice of reason in the dark,

I'm looking for a blind myself in here.

Let's go into the dark alone,

under the covers, cool lacquer less.

Carry me there with you I'll stay.

Your are to me is the rightman

I need you now.

You be it a unique,

the faces once in a lifetime.

In your arms i forget  badthings.

If your name in my heart

tattooed inside of me i am never alone.

I once heard an invitation to a twin soul,

It is a unique of this life,you are

the other half of my soul, I love you.

So I will follow you to the moon or on the sun,

or waves on the sea of white.

You are my sea

you are my light @ tanninen satu 10.9.2022

Säkeiden sitoja

 Sateen äänet

puun lehdet

syksyn alle jääneet

tunnet hänet

säkeiden sitojan 

hermeettiset runot

niitä kirjoitit 

tässä ajassa eniten

melodiset tahdikkaat

lauseet Seidan

rumpukalvojen värinää

maapallon akselien tärinää

Saturnuksen sirppien

leikkaavaa ääntä

niität mitä kylvät

silmissäni unenmaassa

tanssivat kadonneet

Atlantiksen pylväät

nyt vaikenen olen

hetken hiljaa

unohdan hermeettiset

sanat kovin ylväät.

(c)tanninen satu 3.9.2022

Vähän aikaa

 Silloin kun aika on pimeyttä mustempaa ajatar ruoskan kanssa piiskaa kansaa joka allikossa vaeltaa.Minä kirjoitan uuden laulun lyriikan sen joskus sävellän.Syyskuun kyy horrokseen vaipuu. Vähän aikaa kerään voimaa eikä.aika meitä sen jälkeen enää soimaa. Kaadan maahan sen maljan katkeran jonka huulillemme nosti päättäjät tämän maan.Se on ainoastaan sade joka piirtää poskilleni kyyneleet. On hallitus tämän maan niin katala se kantaa kyyn eleet matkalaukussaan.Syyskuu silmistämme harhakuvat pois riisuu. Silloin kun saapuu lokakuu se lohdutuksen kaipuu sisälläni kasvattaa hedelmää. Marraskuun routa silloin kuristaa kaulaa se jalkojemme alle pikkuhiljaa talven palkkeja naulaa.Nainen sekä mies he ovat keskenään onnellinen pari .Se on suuri salaisuus jota kerrota ei maailmalle. Se on harva kuka sen ties. Joulukuuhun polkumme milloin  käy.Silloin vielä.ei tiernapoikia Joensuun kadulla näy.Laitan vauhtia valtateihin matkustan sinne ja tänne etsin sitä kultaista ajatusten jyvää joka on salainen Graalin malja tai avain Pandodan laatikkoon. Mitä sainkaan minä Äiti maan tytär ja mitä saikaan hän Isä maan poika . Me saimmeko vain vuoden vaihtuessa 2023 meen hallituksen päätöksiä jotka ovat kuin mätiä omenoita?(c)tanninen satu 10.09.2022

Sateen äänet

 Sateen äänet

puun lehdet
syksyn alle jääneet
tunnet hänet
säkeiden sitojan
hermeettiset runot
niitä kirjoitit
tässä ajassa eniten
melodiset tahdikkaat
lauseet Seidan
rumpukalvojen värinää
maapallon akselien tärinää
Saturnuksen sirppien
leikkaavaa ääntä
niität mitä kylvät
silmissäni unenmaassa
tanssivat kadonneet
Atlantiksen pylväät
nyt vaikenen olen
hetken hiljaa
unohdan hermeettiset
sanat kovin ylväät.

(c)tanninen satu 3.9.2022