Täällä elin eilen
teidän kanssanne,
olin
veljenne, hetken
aika
pyörii radallaan.
Me kuljimme läpi
tuskaisen maailmaan.
Päivien kasvot,
joskus ilosta,
riemusta hehkuivat.
Se ehkä riittää;
sitä kylvää,
mitä niittää.
Sitä voi kirota tai
kiittää, päivien
vaihtuvat kasvot.
Kiitos, kun hetken
rinnallani kulkea
jaksoit.(c) tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti