Olen sinun sylissäsi pian
temporoitu hyvä punaviini
ja sinä kasvat kiinni nivusiini
ja aika iskee vuosirenkaat
poskeen ihmiseen
ja minä olen sinua kohtaan
liian anteeksiantava ja
rakkautta läpi vuosikymmenien
taakkana kantava
olen päiviesi ehtoollinen
sinä minun egotrippi
aurinko tai kuun loiste
askelteni toiste
ovelta ovelle tieni
aina kuin bumerangi luoksesi vie.
Mitä jälkeeni jää
sen jälkeen kun sisältäni
elämä kokonaan häviää
tämä aika vuosineen
on kuin silmänisku
vaihtuvin muotikuosineen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti