Kerään kaikki huoleni
padotun virran taakse.
Silmieni valo se on
kohta sumeneva.
Sydämeni on kasvattanut
haaroja liian moneen suuntaan.
Rakkautta minä piiloudun
taas tämän sydämeni kasvattaman
puun taa. Pian saapuu taas
kesän lämpimät yöt,
ja ylleni syttyy tähtitaivas.
Kuu taas hullutta korviini
kuiskaa, näytä minulle
mitä patosin sen virran taa.
Yksin kävelen taas täällä
maan päällä liukasta kallion
liuskaa. Sisälläni on vielä
jotain aitoa , ja puhdasta.
Minulla on haavoitetun
karhun voimat, ja salattujen
sanojen lohduttava loisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti