Nostalgia asuu
kermanvärissä
kiiltonakakengissä
pienen tytön
jaloissa.
Siellä vanhan
kaasulampun
valjussa valossa
siinä vanhassa
huojuvassa talossa.
Muistan monta
äitien päivää
siniristi lippua
katselelin salossa
kunnes koin
äitiyden.
Minut otti valtaansa
nälkä elämän
sisälleni kasvoi
pelko siitä miten
lasten käy
loukkaavatko
he kätensä tai
jalkansa
miten heille
elämässä käy.
Siihen ei vastausta
näy
jokaisella on oma
elämän kaaressa.
Toivon sitä, että
lapseni
saa öisin uinua
turvallisessa
höyhen saaressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti