Toukokuu kulkee kera
kiireen vilkkaan
se on tolkuton ansa,
ja astun
harhaan omaa
tyhmyyttä maailma pilkkaa.
Maailmaa terrorismi
pitää otteessaan
meitä on liian
monta järjetöntä
onnetonta. Tunkiolta
jostain
kaupungin laidalle
vielä tuoksuu sonta.
Kevät pölyllä
muuraa silmät
kirjailijan umpeen,
vielä on aikaa
siihen kun näen
kukkivan lumpeen.
Aivojen valo riittää
talous hallintoon
ainoastaan, soinnut
, riimit
odottavat sisältäni
löytyvää
pelastavaa
mielikuvituksellista lasta.
Minua ei voi löytää
nyt toukokuussa
mistään
ihmisvilinästä, ei edes
piilosta nurkasta
kapakasta.
En sovi sekaan
sosialisuuen
Hevi Hannun kanssa
juttelen
silloin tällöin
millaisena näemme
saapuvan
tulevaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti