Jotain aitoa

Kerään kaikki huoleni

padotun virran taakse.

Silmieni valo se on

kohta sumeneva.

Sydämeni on kasvattanut

haaroja liian moneen suuntaan.

Rakkautta minä piiloudun

taas tämän sydämeni kasvattaman

puun taa. Pian saapuu taas

kesän lämpimät yöt,

ja ylleni syttyy tähtitaivas.

Kuu taas hullutta korviini

kuiskaa, näytä minulle

mitä patosin sen virran taa.

Yksin kävelen taas täällä

maan päällä liukasta kallion

liuskaa. Sisälläni on vielä

jotain aitoa , ja puhdasta.

Minulla on haavoitetun

karhun voimat, ja salattujen

sanojen lohduttava loisto.

Aivojen valo

Toukokuu kulkee kera kiireen vilkkaan

se on tolkuton ansa, ja astun

harhaan omaa tyhmyyttä maailma pilkkaa.

Maailmaa terrorismi pitää otteessaan

meitä on liian monta järjetöntä

onnetonta. Tunkiolta jostain

kaupungin laidalle vielä tuoksuu sonta.

Kevät pölyllä muuraa silmät

kirjailijan umpeen, vielä on aikaa

siihen kun näen kukkivan lumpeen.

Aivojen valo riittää talous hallintoon

ainoastaan, soinnut , riimit

odottavat sisältäni löytyvää

pelastavaa mielikuvituksellista lasta.

Minua ei voi löytää nyt toukokuussa

mistään ihmisvilinästä, ei edes

piilosta nurkasta kapakasta.

En sovi sekaan sosialisuuen

Hevi Hannun kanssa juttelen

silloin tällöin millaisena näemme

saapuvan tulevaisuuden.

Lailla iltaruskon

Lailla iltaruskon

mitenkä käy lapsuuden uskon,

ja ateismi valtaa maailmaa ?

Matkaamme suureen tunemattomaan

kuuleeko taivas kuiskaako maa?

Mitä äidit isä voivat vain aavistaa

mikä on valta mikä armon maa

kuka parhaimmat vastaukset omistaa.

Tiede sekä totuus vaistojen virta

johtaa jonnekin kauas pois

katsooko enkeli taivaan rappusilta,

kun lapsuuden usko haihtuu

kuin koskaan ollutkaan ois?

Mikä on polkumme, matkamme

pää kasvaa vain kääpää sekä jäkälää?

Ken tietää kaikesta totuuden

silti kulkee tietä kanssamme vaieten?

Äidin elämää

Nostalgia asuu

kermanvärissä

kiiltonakakengissä

pienen tytön jaloissa.

Siellä vanhan kaasulampun

valjussa valossa

siinä vanhassa

huojuvassa talossa.

Muistan monta

äitien päivää

siniristi lippua

katselelin salossa

kunnes koin äitiyden.

Minut otti valtaansa

nälkä elämän

sisälleni kasvoi

pelko siitä miten

lasten käy loukkaavatko

he kätensä tai jalkansa

miten heille elämässä käy.

Siihen ei vastausta näy

jokaisella on oma

elämän kaaressa.

Toivon sitä, että lapseni

saa öisin uinua turvallisessa

höyhen saaressa.

Parisuhde

Elämä on taistelua vastatuuleen

silti nostan ryhdin suoraksi,

ja hymyä puristan huuliin.

Kauan aikaa sitten sinä olit

öitteni kuningas, päivieni

ruhtinas. Sydämemme koti

oli maailman kaunein palatsi,

ja minä tanssin villisti

kuin paratiisin Eeva silmiesi

edessä alasti.

ÄITI

Pitkä polku elämää

huomista en ehkä 

enää nää

nainen synnyttää

Aatamin poikia

tai Eevan tyttäriä

saa hän

se on äidin polusta

kasvava tie.

Joskus

Joskus on päiviä milloin

ilo sekä suru rinta rinnan kulkevat

silloin oven pielet ahtaaksi käy.

Ei siltä tunteelta mitään

viisasta mielessä näy.

Sinä minulle olisit halunnut

timantteja , ja punapohjaisia

muotikenkiä vain ostaa.

Minä ainoastaan olisin

halunnut aidon rakkauden

koskaan sinulta sitä saanut en.

Sielunruokaa

Miten kutsuisinkaan sitä hetkeä,

kun sokea löytää tien.

Virvoittelevien vetten yllä

palaa sielunlamppu.

Kutsuen suunnan menettänyttä,

ja meri kuiskaten salaisuutensa

huokaa.

Lisää sokealle vaeltajalle

sielunruokaa tuokaa.