Runo päivässä

Runo päivässä pitää naisen tiellä.
Sillä kapealla, yksinäisellä siellä
missä vaanivat vaarat liukkaan.
Huulet puristan aivan tiukkaan,
etten mitään sanoisi koskaan.

Kohta hukun talven loskaan,
punaiset hait,
jalkaasi sait.
Keskellä kevään vetisen,
vilusta välillä hytisen.
Etsin paikan tyynen
pilvisen.

Mykkänainen kirjoittaa,
joka päivä tarinaa,
sitä arjen narinaa.
Tyhjä sielu, tyhjä pää
ei mitään elämää.