Murskatut haaveet

Murskasin haaveeni hajotin ne
lentämään tuuleen toisaalle.
Utopian hukkasin,
haaveiden maan yhä
kadotan aina uudestaan.

En usko, en toivo,
synkkyys vallan saa,
kiire hetkeksi lopahtaa.

Hiljaisuus suuri ,sekä
kaikumaton,
tummentaa pirran kohtalon.

Eilinen enkelin varjoon jää,
huomisen toivottomuus pimentää.
Pääsiäinen piinan luo kauhean,
maalaa mustaksi mun maailman.

Virvon varvon,
anna mulle mies,
kaiku vastaa:,
en anna sammukoon
sun elämäsi lämmin lies.