Huhtikuu

Huhtikuu hullu kuu,
taivalla vain nukkuu.
Aikaan tähtien,
on pimeys kuulunut siitä lähtien
maailma kun alun sai.
Nyt on Vappuaatto lauantai.

Laineille laitan kaarnalaivan,
rannanhiekkaan nimes kaivan.
Matalikolle kanavan,
teen oman manalan.

Kelluu keskemmällä vettä,
venemerkki sekä että,
karannut kannellinen purkki.
Loiskis vaan koira yli veneenlaidan,
siltä kastui turkki.

Huhtikuussa nimensuussa
Marjalan kanavan,
istun hetken päätän retken,
saan päälle raekuuron mahtavan.

Mä soitan kitaraa yössä

Mä soitan kitaraa yössä,
niin pimeä on kylmä maa.
Otavan tähtivyössä vain yksi tähti vilkuttaa.
Sydämen sykkivän viesti ,
luo laululle sanomaa.

Sä soitat sieluani yössä,
ja sanat on minun omaa kirjoittamaa.
Ei se satu, öinen uni kuiskuttaa,
vaikka tuska vastaa sataa salamaa.
Miksi ei onni milloinkaan
löydä oikeaa satamaa.
Olet mielessäni aina,
vaikka luotani olet poissa,
sinun silmät siniset luo elämää
minun runoissa, tarinoissa.

Sä lähdit etsimään sateenkaaren päätä
karkaavaa,
sen aarreruukku on satua,
ja unelmaa vaan.
Liian monta kertaa,
ei löydy koskaan sinulle vertaa,
olet ainutlaatuinen.
Mies tuhansien runojen,
kun ahdistus vaivaa,
unet kyynelten on.

Haaveet ne saa,
naista tätä keinuttaa,
keijut kultaisin siivin
luoksesi uuniisi hiivin.
Sun untasi lainaan,
olen unissasi vain onnellinen.

Mun on niin ikävä sua,
tule unissani mun luo,
autiotalo on sydän mun.
Sielu katoton,
ikävä sua,
mun on niin ikävä suo.
Vie jalkani Ramonan luo,
siellä on talosi tuo,
sen ikkunassa hahmosi sun
nään,jos Luoja kuvasi ikkunaan tuo.

Enkelille siivet selkään

Enkelille siivet kasvaa,
kun lapaluihin laitoin rasvaa.
Kasvaa siivet kantavat,
ilmaa alle antavat.

Lennän liidän Vapun yli,
avoimena kevään syli.
Kirkkauden taas valo antaa,
siivet uudet hyvin kantaa.

Rakkaus rikkoi vanhat siivet,
repi rikkoi ,irti otti,
synkkyydellä syvän surun
mielen kirkkaan rokotti.

Sydämessäni sua aina rakastan,
tunnen yhä tuskan polttavan.
Kuinka kauan kipu vallan saa?
kauanko saan kantaa tuskaa polttavaa?

Yön unensyli

On syli yöunen lämmin niin,
kiinnitetty suuriin unelmiin.
Kadotettu lämpimiin tunnelmiin,
mukautettu hunnutettuihin kuvitelmiin.

Siirappiset sävelet,
niitä kohden kävelet.
Ankkuroidut lemmenlaivat,
aarrearkut joita kaivat
saarilta seireenien.
Luolista pääkalloluisista
arkut löytyy,
on aina joku syy miksi
sielut kadotukseen eksyy.

Afroditen poika

Afroditen poika laineikkaisiinsa hiuksiin
yönmustan sinenvärin sai.
On silmissänsä
pikimusta vihainen katse vain.

On hartiat kuin oksat tammen,
ja kädet vahvat suonikkaat,
ne pyörittävät rattaan kammen,
joka naisten maailmaa järkyttää.

Hän amorin nuolia ampumaan saa,
on äänensä kuin isku salaman,
sitä yhä kavahdan.

EI SE SATU ,lukee hihassaan,
kun mies ikuistettiin
valokuvaan vaan.
Kuvaa katson kaivaten,
yhä muistan hyvin eilisen,
se on tuskanhuuto peili sen,
suuren aidon kaipauksen.

Sen tuskan kaiku palaa taas,
lailla bumerangin vaeltaa
lähtöpaikkaansa uudestaan.

Vappua kohti

Rakastunut, sekä rampa,
hiuksissaan helmikampa
tuijottelee taivaan rantaan.
Yhden nimen piirtää santaan,
rakkaudella raapustaa,
hoota suurta mahtavaa.

Kyyneleet vain silmän täyttää,
surulliselta kaikki näyttää.
Vappu vallan alleen ottaa,
kaikki muistot synkät sottaa,
väläyttelee ilon miekkaa.
Tuulenpuuska pyyhkii hiekkaa,
nimen rakkaan jättää rauhaan.

Edessä uusi aika,
toivo saavu jostain jälleen,
anna armo ystävälleen.
Tuo valo neonvalojen,
luo aika lemmensalojen.
Tuo eteen viimeinen motelli,
korjaa rikkinäinen sydämenihotelli.

Hyvästi huhtikuulle

Hyvästejä huhtikuulle heittelen,
kuumat kahvit keittelen,
nuotiolla niemensuussa,
ei ole vielä lehti puussa.

Pajut pukkaa versoja,
piha täynnä kersoja.
Lapset laukkaa laitumille,
ruohikolle, asfaltille.

Marjalassa herää kansa,
kohta pistää parastansa.
Pihatalkoot toukokuussa,
Vappu aivan ovensuussa.

Kirjoittelen, riimittelen,
tylsyyttäni karkoittelen.
Karjalaisen kansan runon,
sanoistani jälleen punon.

Keikkuen västäräkki jälleen
kohta käy,
vielä niitä ei täällä näy.

Hyvästejä huhtikuulle heittelen

Toukokuussa

Toukokuussa lahdensuussa
koivunlehdet heiluvat
illansuussa.
Kotikoivuun pesii käki,
siitä ei tykkää talonväki.
Kukkuu illat kuultavaiset,
yöt ääntelee
muiden lintujen äänet,
imitoi vääntelee.

Kesä tekee tuloaan,
Suomi näyttää suloaan.
Vallattomana aivan,
västäräkki näkee pyrstön
keikuttamisen vaivan.

Minä valvon valkeaa,
nuotiossa puu halkeaa,
makkaraa paistan aivan,
luona vanhan lahon laivan.

Niemenpäässä Marjalassa,
täällä pohjois-karjalassa,
yksikseni istun vaan,
katson veteen virtaavaan.

Se kolahti kovasti

Se kolahti kovasti,
iski tajuntaan moukarin lailla.
Sitä tälliä en ollut yhtään vailla.
Ylämylly yllätti,
röyhkeä mies.
Sydämeni särkymisen taidon ties.

Iski surutta iskunsa vyön alle,
ehkä nauroi partaansa tarinalle.
Aika kuluu, tuska helpottaako
koskaan?
Tuo tuuli rauhaisa lempeä hetki,
poista sydämen tuska,
lopeta surujen loputon retki.

Kevätmies

Ostan sinulle kuun,
ostan tähdet.
Kanssani ,jos ulos lähdet.
Ostan Otavan tähdistön,
ostan auringon, sekä kuutamon.
Ostan timantteja seitsemän,
jos saan sinusta salaisen naisystävän.

Aidan takana ruoho vihertää,,
vaimollani hame vyötäröstä kiristää.
Ei sitä voi edes korsetilla kiristää.

Häpeän sinua petollinen mies,
syntikö on elämän avoin ties?
Missä on rakkaus rajaton,
missä uskollisuus pohjaton ?

Minä en ole päiväperhonen,
kierrän petolliset miehet
pois lentäen.

Vappua kohden

Vappua kohden vapisten käyn,
nälkäinen ruumis,
nälkäinen mieli.
Ruoka ei maistu,
runous ei luista.

Tuuli vain kaikuu kevään puista,
lenkille lähden,
ikävän, surun tähden.
Väsyn vain vähän,
istuudun tähän.

Sanoja kirjoitan pienen joukon,
imuroin joskus tämän loukon.

Vappu vaanimassa nukan takana,
Vapputätini vainaana kivien alla,
sielu enkelinä taivaalla?

Vanhanpiian rukous

Jumala anna minulle mies,
anna lämmin kodin lies.
Anna lapsia viis,
ensimmäiselle enkelinhiukset.
Toiselle taivaantähdet silmiksi,
kolmannelle kaikuva ääni.

Neljännelle neidon mieli,
viidennelle viisauden kieli.

Pitkäperjantai

Toivottomuus vallan saa,
pitkäperjantaita painostaa.
Piinaava päivä,
poissa ilon häivä.
Olen jossakin historian loukoissa,
seison kadonneiden joukoissa.

Kevät lukossa ,
viemärit tukossa,
virtaavat vedet hukuttaa,
tätä tyttöä vain nukuttaa.
Avaimet hukassa,
narsissit kukassa
ruukussa ikkunalla.
Aurinko pilvessä
jossakin piilossa taivasalla.

Heiluvin helmoin

Heiluvin helmoin nainen käy,
missään ei naisen rakkainta näy.
Kevät on kylmä,
tuulinen sää.
Kaulassa huvi joka pikkuisen lämmittää.
Synkät on yöt,
lopussa iloiset työt,
pakkasöisin voi hiukan lohduttaa
Otavan tähtivyöt.

Vappua kohti askeleet kulkee,
selässä tuntee katseet julkeat.
Suljettu sanojen hyvien arkku,
paikasta toiseen vielä
kulkee tilkkutäkkifarkku.

Murskatut haaveet

Murskasin haaveeni hajotin ne
lentämään tuuleen toisaalle.
Utopian hukkasin,
haaveiden maan yhä
kadotan aina uudestaan.

En usko, en toivo,
synkkyys vallan saa,
kiire hetkeksi lopahtaa.

Hiljaisuus suuri ,sekä
kaikumaton,
tummentaa pirran kohtalon.

Eilinen enkelin varjoon jää,
huomisen toivottomuus pimentää.
Pääsiäinen piinan luo kauhean,
maalaa mustaksi mun maailman.

Virvon varvon,
anna mulle mies,
kaiku vastaa:,
en anna sammukoon
sun elämäsi lämmin lies.

Pääsiäinen

Kiirastuleen kirjoitan,
tämän pahan maailman.
Annan armon vaeltaa
kohti pyhää ateriaa.

Me murramme leivän,
jaamme se joukolle
maailman nälkäisen.
Seitsemän leipää siunataan,
jaetaan muruina maailmaan.

Joukoissa Mooseksen seisomme,
jakautuu vedet merien maan,
peittyen uraaniin vuotavaan.

Ristillä rinnalla ryövärin,
nukkuu uhri puhtahin,
minne seimeen kätkimme
syvän puhtaan uskomme?

SUOMI ÄÄNESTÄÄ

Vihaisten miesten vihainen maa,
suuttumus riita vallan saa.
Vaalit ,riita malttamaton,
värit ja aatteet, tappelun vaatteet.
Uurnille kansa käy urputtamaan,
tyytymättömyys kansan täyttää maan.

Herra on juppi vaatteissaan,
kansa on narrina aatteissaan.
Äänestä minua, onnea saat
muutan kuut taivaat, ja maat.

Äänestin siis minäkin,
lippusen lappusen täyttelin,
kansalaisvelvollisuuden käyttelin.

Haavoitettu metsäkauris

Mies nuotiolla kiva olla voisi,
sillä on kivat korvat.
Ne jaksavat kuunnella ,
ja pysähtyä kuulemaan
äänet hiljaisuuden.

Lempeä, sekä lämmin yö,
ikuisuuden rajan rikkova tähtivyö.
Korvin vastaanottavaisin,
äänen kauniin kuuntelin.
Se oli kai ääni enkelin.

Silmät kauriin niin
peittyy kyyneliin,
kun metsästäjää silmiin
katsomaan, se joutuu
viimehetkillään.

Nyt luoti ilmalennon saa,
ja kauriin haavoittaa,
se huutaa tuskissaan
,sielu kauriin sen
käy matkaan enkelten.

Kuin kauris laukkaan
käyn. Ei metsästäjää näy,
on sydämessäni luoti sen
viime metsästyksen.
Mä jatkan elämää,
ja luoti kiduttaa,
se saa tuskan palaamaan,
aina uudestaan.

Uusi viikko

Minä sillan rakennan,
nyt yli kevään sen teen.
Ylle maailman,
se silta vie onnellisuuteen.
Käy siltaa pitkin,
tuo kansa onneton,
käy sillan yli,
tie ei ole sen jälkeen
enää lohduton.

Maanantai mahtinsa
viikolle näyttää,
vauhti saa alkaa
jalkoja käyttää.
Tiistai on lohduttoman lohtu,
keskiviikko äidittömän kohtu.
Torstai toivoa levosta tuo,
perjantai johdattaa rauhan luo.
Lauantai on lohtuna lasten,
sunnuntai nukutaan poski poskea vasten.

Auringonmaa

Anna minulle auringon maa,
anna seitsemän salamaa.
Sytytä kipinästä liekki,
sitten palaa maa.
Se saa minut sua halaamaan.

Auringon säteiden ylle,
sytymme syleilylle.
Sytytämme ilmakehän palamaan,
ja se saa maailman pahuuden
meidät unohtamaan.

Viimeinen purjehdus

On laiva valmiina lähtemään,
me viimeiseen satamaan purjehditaan.
On laivassa purje repaileinen,
mastossa merirosvolippu.
Minut mastoon kahlehdittu.

Laivan nimenä on syöpä,
se joskus elämästä irroittaa,
nyt matkustan kohti viimeistä satamaa.

En pelkää kuolemaa,
pelkään vain elämää,
olen kaikesta valmis luopumaan;
ja ankkurin viimeisen kerran pohjaan laskemaan.

Metsänjumala Hans

Hohtaessa huhtikuun hankien,
valittaessa
auringonvalon vankien.
Seisoo mies niin tumma,
uljas ,sekä oudon kumma.
Valloittaa ajatusten kirkkaiden maan,
afdoriten valitessa keväänkuninkaan.

Valittaen soi tuulien viulut,
hunajaa täynnä luonnon kiulut.
Sodanjumala nostaa miekkansa
iskuun kevättä vastaan.
Afdorite rakastaa vihaista lastaan.

Mies niin kumman outo on,
kaikuu sotahuuto lohduton.
Vietteihin oinaiden kaiku vastaa,
rakastan häntä siis ainoastaan.

Silmien merien kaivoihin kevät hukkuu
,liian aikaisin jossain käki kukkuu.
Katseiden toisiinsa uppoava meri,
kevään viettien villinä laukkaava meri.

Hukunko viettien hulluuden mereen,
vai kuumaan kuohuvaan polttavaan
vereen?
Miekka on nostettu,
taistelu alkaa,
keveästi hyppelen,
nostan jalkaa.

Rouva rock and roll

Rouva rock and roll,
kimalletta hiuksissaan
lauantaihin vaeltaa.
Korkokengät kiinni jalkoihin on
kasvaneet,
ne vuodet niissä tanssineet.

Vain hiljaisuus, kun kuljen
läpi yön,
ja silmät uneen suljen
alle tähtivyön.

Pidän vapaudesta,
pidän rokista,
pidän siitä kun
jalat levottomat vie.
Levottoman rakkauden tie,

Lauantai

Lauantai laukkaa lastuina laineille.
Kanavan vesi virtaa taas,
sameaa vettä,
kuin aikakin on
musta ja harmaan lohduton.
Äitimaa, ja kansat sen.
runoilevat valittaen.

Suru suuret saappaat täyttää,
viittä viisasten kieltä käyttää.
Islam ja raiskattu lapsi kivitetään,
insestistä itkee pohjanmaan moni lapsi,
nälästä laitoksen harmaa hapsi.

Tartun sananmiekkaan,
siitä syytteen saan,
kunnianloukkaus.
Sana ei ole vapaa,
käsittelen sitä tapaa.

Käräjille tavataan,
kuulustelussa ravataan.
Minulle kerrottu ei,
mikä minut syytteeseen vei.

Minä rakastan

Minä rakastan tuskaa niin viiltävää,
minä rakastan, kun pettää alta jää.
Minä rakastan vihaista rekkamiestä,
minä rakastan kun silmät eksyvät tiestä.

Minä rakastan, ilmaa ja maata,
minä rakastan , en sille mitään tehdä saata.

Olen neito hentomielinen,
nainen ilokielinen.
Minä rakastan,
kun minut viiltäen maahan lyödään,
minä rakastan, kun minulle annetut
lupaukset syödään.
Rakastan, enkä sille mitään voi,
runo rakkauden jossain kaikuna soi.

Enkeli hellämieli

Hellittele hellämieli,
löysyttele tiukka kieli.
Kohta avautuu ovenpieli,
vieras astuupi tupahan,
enkeli käy eteisen läpi.

Valo pirttihin valahtaapi,
halko lattiaan kalahtaapi.
Tuonen enkeli viikatteen
ilmaan nostaa,
elämän enkelille
ilon kostaa.

Aina on syntyä,
aika on kuolla,
aika on ruokaa lusikasta
nuolla.

Armoa anon,
kuoleman janon
tahtoisin jo sammuttaa.

Ota enkeli minut mukahan,
jätä pappa vielä
paljaille kankahille.
Vie minut hänen
sijastaan kuoleman maille.

Laukkaava sydän

Sydän villinä laukkaa,
odottaa lentävää muuttohaukkaa
nummien ylle.
Syli lämmin valmiina syleilylle,
rakastin, rakastan ,paritonta
vihaista miestä.
Jota mikään mahti ei erota
tiestä,
kaasua painaa,
unelmia lainaa villinlaisia.
Unelmat täynnä,
tissejä, peppuja isonlaisia.

Rakkaus suurin ei haihdu
kai koskaan,
vaikka maailma
uppoaa kevään loskaan.

Ruusu asfaltissa

Olen ruusu asfaltissa,
sinä hurja kujakolli
elät vain minun
unelmissa.

Torstain toivottomuus
iskee päälle lailla tsunamin,
vain sinua yöllä kaipasin.

Ennen mä vihasin,
kun loska ja sade petii maan,
nyt vaihtaisin kaiken kuumaan
suudelmaan.

Kylmät sadepisarat,
mua hyvin lohduttaa,
taivas itkee,
multa puuttuu palapelistä
palanen.
Sitä rakennetuksi kokoon
millään saa en.

Kenkäni kastuvat,
Savonlinjan kuski
ohi ajaessaan vilkuttaa,
nainen Abc-neonvaloja
kohti nilkuttaa.

Tähdenlento ja toivomus

Niin tähdenlento taivaan öisen valaisee,
käyn tietä pitkin kotiin hiljaiseen.
Yö niin kaunis kylmä on,
Marjala autio, ja lauluton.

Neitikevät sekä pakkasyö,
siinä ankara on luomistyö.
Koira joskus olla tahtoisin,
niin metsällä villinä nyt laukkaisin.

Irlannin susikoira olisin
Mimosaksi mua kutsuttaisiin.
Olisipa minulla koira,
sekä mies,
että lämmin kodin lies.

Liikaa unelmia paperille
kirjoittaa saan,
kun katseen yksinäisen
luon ikkunasta ulos maailmaan

Runo päivässä

Runo päivässä pitää naisen tiellä.
Sillä kapealla, yksinäisellä siellä
missä vaanivat vaarat liukkaan.
Huulet puristan aivan tiukkaan,
etten mitään sanoisi koskaan.

Kohta hukun talven loskaan,
punaiset hait,
jalkaasi sait.
Keskellä kevään vetisen,
vilusta välillä hytisen.
Etsin paikan tyynen
pilvisen.

Mykkänainen kirjoittaa,
joka päivä tarinaa,
sitä arjen narinaa.
Tyhjä sielu, tyhjä pää
ei mitään elämää.

Villasukat

Villasukat vilun vievät,
minullakin on ne sievät.
Kudottu pitsineuleella,
villalangalla viritetty.
Lämpimät yöllä käyttää,
sievät päivällä näyttää.

Sukat hellyydellä herätetty henkiin,
sopii suuriin talvikenkiin.
Kevättä kohden sukkien mieli,
kengästä pilkottaa ulos kieli,
aurinkoa kohti tarpomaan.
Unelmissa laukkaan jo yli
kukkivan maan.

Vihainen rekkamies

Vihainen rekkamies,
kiihdyttää kaistaa,
hiljentää ei tahdo millään.
Kaasua painaa,
tahtoisi kai olla vainaa.

Kiroilee, haistattaa,
muissa ei mitään vikaa,
katsoo taustapeiliin
vaihtaa kaistaa.

Autossa lukee Onni,
rahtia kyydissä useampi tonni.
Vihainen mies,
raskas auto, sekä ies.
Hampaitaan narskuttaa,
puree, naisettomuutta suree.

Hänelle kelpaa ei kukaan,
tissejä vertailee,
peppuja mittaa.
Koskaan ei missään kaljaa kittaa,
maitoa juo.
Kiitoautovarikolle rekkansa
iltaisin tuo,
matkaa kotiinsa kahden koiransa luo.

Huhtikuu

Huhtikuussa hulluus tarttuu,
kevään valta suureksi varttuu.
Hiljalleen sulaa lunta,
lämmintuuli toiveunta.

Mieli laukkaa suven mailla,
niityillä niin autuailla.
Aprilliä, syö silliä,
juo kuravettä päälle.

Nauretaanko kevätsäälle,
mitä pistän tänään päälle,
kun liukkaalle lähden
rantajäälle?
Petollinen jää,kuin
nainen.
Otetaanko samanlainen
riski tässä elämässä,
heikoilla jäilläkö olen kävelemässä?