Jäätynyt sydän

Sydän jäätynyt on kohmeeseen,
kun kuljen pakkasella.
Nyt käden työnnän rukkaseen,
ja tartun oveen ruosteiseen.
Vie tieni kauas jonnekkin,
sen tuskin tiedän itsekkin.

Ei matkallani ole määränpäätä,
mä pokkoilen ja pakoilen,
joskus jopa vakoilen.

Jos joskus onnen löytää vois,
se viedään multa aina pois.
Ei ketään kulje vierelläni,
ei ketään elä rinnallani.
On tyhjä aukko sielussani,
nyt kuka sinne tuskan pani.

Ei mikään auta,
vain jäinen rauta kylmä on,
ja sydämeni onneton.