Vaaralliset mielikuvat

Vaaralliset mielikuvat

Kuvitella, uskoa unelmoida,
antaa tämän laulun soida.
Nukahtaa voisin edes pienen hetken,
jälkeen öisen elon retken.
Ystävät on elämän suola,
kevät ehkä joskus saapuu,
talven kylmyys unohtuu.

Kaupungin valoihin tieni vie,
se on rentouttavan hetken tie.
Vie minun rauhoittavan hälinän luo
unhoittua hetkeksi arjen suo.
Rauhaa kaivattua saan,
jälleen hetken uskoa voin unelmaan.

Rauha tuo myös löytyy sieltä,
pimeältä metsätieltä,
korvesta kätköistä erämaan.
Sieltä myöskin rauhoittavan olon saan.

Usein pettyä saan unelmiin,
ne minuun iskee kuin leka marmoriin.
Nousenko nyt täältä,
matalalta myrskysäältä.
Herkkyys luonne mahdoton,
osani kai olla on?