Aika on

Kun aika on, soi taika sammumaton

läpi lumisen kaupungin kulkee

askeleet ihmisten

tasangot jäivät talojen alle

joen kosket valjastettin

ihmisen vallan alle

jollain on paikka sydämessään

julmalle Jumalalle

olen silloin tällöin levoton

missä järjen ääni silloin on ?

Tänään tunnen ilman kosketuksen

puiden kuiskaukset sylissä

tuulen kylmän värinä on

minä palaan sanojen syliin,

kun aika on.

Keskellä kirkkokatua kotini on

Minä katselen maailman menoa

silmin kirkkain tai samein

aika on mustaakin mustempi

vaikka jossain lumivaippa

kevyttä kantaa

pilvet harmaat

ovat Joensuussa lunta täynnä

kuulen katuja jyräävien

tiekarhujen äänet ne kilpaa

kiljuvat lumiaurojen kanssa

uudet äänet ovat kirkkokadun

kiihkeässä sylissä korviini syntynyt

aika sitoo minut elämään kiinni

sieluuni sidotaan kiinni merirosvojen

viiri ja ympärilläni kasvaa

ystävien piiri se sidotaan

kiinni ajan verkkoon minä

en ole mielipuoli minulla

on ainoastaan lipevä villi kieli.

Tammikuun ajatuksia

Valmiin tien vangit

eivät kulje siitä

missä saa käyttää

luovuuden vapisevia siipiä

minä olen joskus hiljainen

hiipijä toisinaan kuljen

ukset räiskyen paukkuen

sitten ovat ne hetket kun

silmiini syttyy äityyden

tai rakastetun tuike

Hyvää Uutta Vuotta

Tänään kirjoitan sydämeni laulun

maalan sielun purppuravärein

elämän kaaren taulun

levoton maisema huokaa

revontulien tanssi taivaalle tuokaa

joikaa jouten Pohjolan kansa

Kalevalan kankaille on viritetty

ajan paula sieville Seireeneille

merelle ansa elämän ankkuri

heiluu myrskyn vietävänä

luonto äiti polkee jalkaa

tanner tömisee tuuli puhaltamaan

alkaa Pohjolan puhurit soivat

peikot noidat haltijat piirissä

ilakoivat

soittaa Seita taikarumpuaan

Sampo Lappalainen käy

moottorikelkan satulaan

hytkyy sohjon alla suot sekä

rimmet itkee kosteudesta

kauniit neidot sekä immet

terhakka tuuli käy kiinni

hiuksiin Uutta Vuotta kohden

ajan aalloilla taas soudettiin

vanhan vuoden muistot

mukaan noudettiin uusien

tuulien matkaan hyvin joudettiin

vanha vuosi väistyä saa

huominen eteenpäin ajanratsulla

laukkaa.

Maalliset normit

Maalliset normit täyttävät

hormit pellit ovat kiinni

normaaliisuuteen tukehdun

tahdon vapaana leijua

atmosfääreissä en tahdo

olla pulloon suljettu henki

en maailman normien renki

ei maistu minulle marenki

ilmassa viuhtovat pilkkakirveiden

erät niissä on vaanivat

terävät terät

joskus ajatukset vapaana

kelluvat toisinaan maailma

on suljetun pullon kaltainen

vankila elämä anna 

minulle aikaa olla

filosofin kaltainen

leijuva persoona

minä tahdon aikaa

kirjoittaa palan taiteilijaelämää

kirjojen kansien väliin

se on sitä hektistä harmoniaa

omaa pakonomaista Narniaa. 

Joulukuu satukuu

Myyrä teki talveksi pesän

savusaunan lauteiden alle

sinä hetkenä jääruusu puhkesi 

kukkimaan tuvan ikkunalle

keltainen kanttarellikori

talveksi täyttyy lumienkeleillä

niin sellaista on meillä

jotkut päivät ovat nopeita

pomppivia jäniksen loikkia

toiset etanan jarrutuksia

minulla on taiteilijan aivot

syvät silmien katseet

kuin satujen toivekaivo

vuodet ne ovat renkaita

vyötärön ylle

aina olen valmis sinun

syleilylle kaikkien

vuosien jälkeen yhä

rakastan tuota ukonrähjäkettä

jonka sisältä löytyy

ikuinen Peter Pan

en odota enää hänen

aikuiseksi koskaan kasvavan

olen tottunut ikuiseen

epävarmuuteen ihmisten

suhteen 

nyt on joulukuu

aloitan jonkun kiinnostavan

aamupuhteen.

Piste

Jäykkyys vääntää niskan pään

kivun kivi reen jalaksien

alle jään on pakko liikkua

en tahdo suolapatsaaksi

jähmettyä

saapuu joulukuu lyriikkaa

mieli lausuu aivot autiot

sanoja malttamattomana

odottavat

levottomuus leijuu

pään yllä vastaisin kyllä

jos kysyisit jotain tärkeää

olen täynnä rakkauden

suurta tunnetta sekä liikaa

järkeä

tänään en toivo sitä

että alkaa päätä niskaa

selkää särkeä

tahdon että sille jyräävälle

kivulle tulee piste