Tammikuu

Kadulla tyhjät makkaran kuoret,
HK-oon lenkkipaketti.
Roskaa moni ammuttu raketti,
korkeat lumivuoret.

Auto hukassa kinoksen alla,
ääni käheä karaokelaulajalla.
Flussa liikkuu nopeasti,
almanakkaan piirrä rasti.

Rasteja täynnä tammikuu,
kiirettä kohta on helmikuu.

Saapuessa illan raikkaan
yksin saavun piilopaikkaan,
lämittelen saunan vasta,
kun kuu lakkaa paistamasta.

Nukkumaan

Nukkuu maa
ja nukkuu meri,
hiljaisuuden vuotaa veri.

Saapuu pimeys
peittää maan
hukuttaa mustaan unelmaan.

Nukun joskus minäkin,
runoon herään useinkin,
valmis runo valvottaa.
Pakko on se kirjoittaa,
jostain unen sisältä,
saan terveiset nyt isältä.

Mummo muistaa minutkin,
enkelin nyt lähetin,
suojaksesi tänäänkin
siihen uneen viimein herään
höyhenen vain lattialta kerään.

Tuulikellot

Kuule kuinka tuulikellot soivat
maailman linnut vaikeroivat
putoavat ilmalennostaan kuolemaan.
...
Mitä tapahtuu missä on syy?
Alas maata kohti kotka syöksyy.

Lyijyyn kuolee Kiinan lapset,
nälkään Suomen harmaahapset.

Piittaamattomuus vallan saa
moni pilkkaa Jumalaa.

Usko ja toivo käsikkäin,
kulkee jossain vierekkäin.

Tuuleen kasvavat siivet

Tuuleen kasvavat siivet,
lennän niillä unelmien kaukomaihin.
Lentävämatto tuuleen karannut,
paiskautuu vasteen aitaa,
vastaan tulee lapsi viluinen
ilman päällyspaitaa.

Äiti on humalassa,
kylmää niin,
jää käy luihin ja ytimiin.

Päästä minut sisään lämpimään,
hetkeksi lapsi jää itkemään.
Lapselle takkini ojennan,
sitten sisälle matkustan,
kera lapsen ,ja naapurin harmaa hapsen.

Rappukäytävän lämpö lyö vastaan,
humalainen isä jo etsii lastaan.
Kaukomaille tuulen mukaan
lähden, niiden surullisten ajatuksien tähden;
itke en vieraan nähden

Laiska ihminen

Liian laiska,
liekit polttaa kantapäitä.
Karkuun en kehtaa juosta,
liian märkä paikka seisoa,
en kehtaa pinnistellä suosta.

Sano sitä, sano tätä,
älä sanomatta jätä.
Tämä maailma on ihan mätä.

Selkään taputtaa mies,
joka kirjailijaksi minut ties,
kirjoita ja parempaa,
on tullut huonoa tavaraa.

Painetta pakonomaista,
itkuvirren irtiottoa,
karjalainen kansa,
elää almuillansa.

Ei ole työtä, ei ole kotia,
kelaa vastaan emme jaksa sotia.
Häviää lippu ja lappu,
nyrkin lyön pöytään, siihen se jää
tämä on arkipäivän taistelijan elämää.

Kaukainen galaksi

Galaksilla kaukaisella,
kutsuu mua kaasuhella.
Tähden sakaralla istuen,
ajattomuudesta nauttien.

...Paistan unelmasta makkaraa,
revin ajatuksen päivänkakkaraa,
rakastanko vai en,
mikä on hinta ystävyyden.

Kristallit silmiin sait,
rikoit avaruuden lait,
katoamalla kaukaisuuteen,
matkaamalla tulevaisuuteen.

Uusi vuosi

Uusi vuosi vaihtui,
vanhat muistot haihtui.
Ruostuiko runosuoni
vaihtuessa vuoden?
Vai jatkanko uutta ,
ja kaunista luoden.

Vaihtuessa vuoden,
onnea muille suoden,
toivotan hyvää uutta vuotta vain.
Ystävää niin monta
uutta viime vuonna sain.