Tuuleen kasvavat siivet

Tuuleen kasvavat siivet,
lennän niillä unelmien kaukomaihin.
Lentävämatto tuuleen karannut,
paiskautuu vasteen aitaa,
vastaan tulee lapsi viluinen
ilman päällyspaitaa.

Äiti on humalassa,
kylmää niin,
jää käy luihin ja ytimiin.

Päästä minut sisään lämpimään,
hetkeksi lapsi jää itkemään.
Lapselle takkini ojennan,
sitten sisälle matkustan,
kera lapsen ,ja naapurin harmaa hapsen.

Rappukäytävän lämpö lyö vastaan,
humalainen isä jo etsii lastaan.
Kaukomaille tuulen mukaan
lähden, niiden surullisten ajatuksien tähden;
itke en vieraan nähden