Vuoden viimeinen Karjalan Heili

Me murramme leivän,
sen viimeisen palan vei hän,
joka hitaimmin ehti.

Jo varisee joulukuun viimeinen lehti,
Karjalan Heili se postiluukusta tippua ehti.

Rakettimainokset ,niitä tuijottaa kansa,
rivi-ilmoitukset hakee armastansa.

Jaakko-Teppo pakinoi,
ovikello viimein soi,
uutta vuotta odottaa kansa,
pakina pistää parastansa.

Mikä ansa, mikä loukko
piiritetty ihmisjoukko
lumisissa kodeissaan
i-podit korvissaan
pakkanen vaan paukkuu,
ja oma akka haukkuu.
Älä ota sitä naukkuu.

Nukkuva maa

Ruususen untaan nukkuu maa,
Sofiaa myös nukuttaa.
Naivit runot,
vanhat aatteet,
nukuttaa nyt univaatteet.

Nukkunut olen päivää kaksi,
unikeko vallan sai,
nyt on jo maanantai.

Uuden vuoden paukkeeseen,
sille uneen tilaa teen.
Toivottavasti joskus herään,
runon rippeet jostain kerään,
lauseiksi loihdin,
soinnuiksi soliseviksi,
ikikansan itkuvirsiksi.

Paha maailma

Maailma on muuttunut pahaksi,
hyvyys kovettunut vahaksi.
En itse parempi muita,
...pahuus kalvaa luita.

Rasisti basisti,
kaljaa kittaa,
ottaa Kiinalaisista miehistä mittaa,
pienet miehet potuttaa,
kun ne niin paljon jälkikasvua saa.

En ole rasisti,
en sitä kannata,
Suomalainen kansa pistää parastansa,
kituu voi huonosti,
rahattomuutta valittaa.
Elintason alariman kevyesti alittaa.

Naisen mitta

Mikä on naisen mitta,
sitä ei voi tietää mittaritta.
Verenpaine ,rasvaisuus,
kilogrammat ; karvaisuus.

Vyötäröllä makkarat,
unelmissa päivänkakkarat,
vilistävät pienet jalat;
vauvan syöttöjakkarat.

Aikuiseksi kasvaa nainen,
siitä taival vasta alkaa,
usein huutaa, polkee jalkaa.

Äksyää ja kiukkuaa,
sitten hymy vallan saa.

Viimeinen tuomio

Valmiina viimeiseen henkäykseen kumarrun,
on aika niittää, on aika kylvää,
on aika tullut luovuttaa.
Suruhuntuun piiloudun,
sen alle tukehdun.

Luo vuorikristallien,
ja taivaan revontulien,
sieluni kurkistaa,
kun maassa pakastaa.

Aukeana avaruus,
sen kylmä todellisuus,
kutsuu maista matkaajaa.

Viimeinen majakka jossain kaukana
hehkuu himmeten,
viimeinen lyhty kädessäni
palaa heiketen.

Tahtoisin jo luovuttaa,
ja lentää kauas jonnekin,
tai palata onnen aikaan
vielä kerran takaisin.

Taistelua päin

Tuulimyllyä kohti syöksyn vastaan,
rattaaseen nyt tartun,
kierroksen pyörivän nyt vartun.
Putoan, ruhje uusi ranne poikki,
jänis äsken ohi loikki.
Tontut ovat piilosilla,
pakasteessa jouluhilla.

Kysyn tuleeko meille joulu,
vaikka loppuu lasten koulu?
Kela otti hampaisiinsa,
Pam manifestin lähetti,
puuttuu yksi lappunen,
kela päättäköön nyt sen.

Huomenna nyt syöksyn juoksuun,
mukaan pakokaasun tuoksuun.
Virastoissa kilpajuoksu,
että saadaan jouluntuoksu,
kotiin pieneen Marjalaan;
tänne Pohjois-karjalaan.

Tänään lennän

Tänään lennän, runoratsu laukkaa,
varon saalistavaa muuttohaukkaa.
Sointu kasvaa suureten,
luo runoon laulun sävelen.

Kaikuu avaruus, on uusi tilaisuus,
kasvattaa elämää,
jota silmin ei kukaan nää.

Atomien aikakausi,
tiedemiesten tilaisuus,
keksiä uusi salaisuus,
mutta rakkautta pysty eivät
oikein analysoimaan,
uskon yhä sen salaisuuden
voimaan.