Leski

En vielä tahtoisi yksin olla,
kanssasi tahtoisin kävellä kuutamolla.
Leski ja yksin,
ei ketään sylityksin.

Suru on vallan surmaava miekka,
kyyneliin kastui kuiva hiekka.

Itken itkua lohduttoman,
tahtoisin joskus surusta loman.
Tahtoisin miehen ikioman.

Arkku on auki,
jään alla hauki,
arkkuun tahtoisin nyt tai huomenna,
ole hyvä ,ja tuska tämä suomenna

Viimeinen tuomio

Viimeinen tuomio,
poissa muusta huomio.
Roviolle noitanainen,
joutuu sekä uskovainen,
sama siinä mitä mieltä
pahuus puhuu samaa kieltä.

Ulkokultaisuus vallan saa
kansa pilkkaa Jumalaa.
Enkelini kultasiipi mustan saasteen
läpi hiipi,
mustana ja uuvuksissa
tänään Tampereella rakennuksissa.
Kaikkia ei voi pelastaa

Helsingissä silta romahtaa.
Uutiset taas mieleen jäivät,
lastenkodin adressiin minä
nimen kirjoitin.

Eksynyt

Minä pimeyteen kerran eksyin, katosin.
Kaiken maailman sisälleni patosin.
Tuska poltti pintaa,
ja maksoin kovaa hintaa
kolhuista maailman.

Nyt kannan synnin taakkaa,
ja ruokin kirkon naakkaa
etsiessä oikealle polulle takaisin.
Jos usko toivo jossain
käsikkäin sovussa kulkevat,
niin suljen unelmistani pois
ajatukset eksyneet julkeat.

Pois heittäkäämme ulkokultaisuus,
ja sydämiimme istuttakaamme
lähimmäisen rakkaus.

Lunta

Valtakunta täynnä lunta.
Pesässänsä karhut saavat
nukkuessaan säärihaavat.

Eduskunta kohta nukkuu,
torkkupeittoihinsa hukkuu,
unet ovat pahanlaiset,
heitä vaivaa painajaiset.

Rahaa puuttuu sieltä,
täältä,välttyä ei voi pakkas-säältä.
Roskalaatikoissaan lämmittelee kansa.
Vuokrat nousee;
pitenee vain leipäjonot.
Kirpparilta ostin monot;
Näin vältän leipäjonot.

Suru

Suru puserossa,
siinä mustassa pitkähihaisessa, jossa
otan vastaan hautajaiset.
Lauantaina taas lapioidaan
arkulle multaa,
haudataan ystävä,
jonka sydän oli kultaa.

Kaipaamaan jäävät vaimo
ja lapsi,
tunnen oloni kamalaksi.
Suru ei poistu enää kai koskaan,
hukkaan päiväni kyyneliin,
tuska ei haihdu ,
päivä ei vaihdu.
Samaan päivään surulliseen,
herään aina vain yhä uudelleen.

Joulu lähenee

Kun satuttaa haluaa,
kyy kielen kärjen teroittaa,
ja kaikki viisaus katoaa.
Se pahuus koskee pistäen,
kuin kyyn myrkyn leviäminen.

Taivaastansa Jumala,
on kansansa nyt valvoja,
käy kansa nöyrä hiljainen
luo sanan valtaistuimen.

Rukoillen nyt kansa käy,
homous ei päälle näy.
Takaa pilviverhojen,
nyt Tommy meille vilkuttaa,
runon sointi kilkuttaa
kulkusissa joulun soinnut saa.

Saapuu joulu maallinen,
nyt seimelle toivon Jeesuksen,
lahjavuoren alle en jää,
sataa lunta pyryttää.
Silmäni mä maahan luon
ja rukouksen ilmaan suon.
Joulurauhaa toivon vaan,
ja terveyttä maailmaan.

Asunnoton

Pimenee

Kohta pimenee, iltaan himmenee.
Keli viilenee,
kansaa palelee,
mi nukkuu taivasalla.

Eduskunnassaan torkkupeitoistaan,
nyt täysin nautitaan.
Sanomalehteen kääriydyn,
kun roskalaatikkoon ahtaudun
taas öisin nukkumaan.

Vaan tähdet taivaalla, voi hetken tuikkia
on asunnoton viluinen ja Karpokin
telkarissa näytti meille sen.