Rikkinäinen mieli

Sielu on rikki,
ilo on poissa,
tuska vaan viihtyy karkeloissa.

Ei lohtua mistään,
pala on poistettu unelmistaan.

Ystävä poissa, tyhjyys jäi.
Enkelin kanssa käsikkäin.

Maailman hautajaiset

Sofia soutaen kanavaa käy,
ei miestä Sofian missään näy.
Arkku on naulattu,
kansi on kiinni.
Kirkossa juotiin ehtoollisviini.
Suruhunnussa Sofia,
jälleen käy,
eilisen muistot vain vierellään
joutsenet viimeiset lentivät etelään
Vain muistot siiville nousevat lentämään.
Vuodet on vierineet painollaan,
nainen on painunut kumaraan
usko on säilynyt Jumalaan.

Kaikki on mennyt, kaikki on poissa,
kalat on kuolleet kuivissa joissa.
Maailma viimeistä tuomiotaan odottaa,
kunnes kaiken elämän kadottaa.

Miinan peltiset lehmät

Jos lehmät lentäisivät,
ne kaukomaille entäisivät.
Ajasta Helsingin Miinan lehmät vain mieleen jäivät,
on takana nekin metelin päivät.

Keravan kauniit rypsipellot,
kilkattavat lehmänkellot;
vainioilla vaienneet.
Aittapolut kiinni kasvaneet,
leipä on kapea kuivanlainen.
Kumaraan painunut navettanainen,

Eu määrää siellä ja täällä,
korvat merkitty hyvällä säällä.
Lehmä on lehmä,
ja nainen on nainen.
Loukkaus lehmälle on
kauheanlainen,
naista kun lehmäksi nimitetään.
Islamin naiset kivitetään;
syntien tähden.

Nyt lopetan tämän runoilun,
toisaalle lähden.

Sanaton aamu

Sanaton aamu sateen yllä,
maailmalle vastaan viimein kyllä.
Enää ei tänne kesä yllä,
pakkanen vaanii syleilyllä.

Marraskuun aikaa,
joulun hiipivää taikaa.
Metsissä kohta raikaa,
ja kaikaa.
Routa valtaa maan,
luo pohjan talveen saapuvaan.

Hauta on kaivettu,
seppele ostettu,
syövälle tuskin mitään kostettu.
Ystävä lähti,
tyhjeni koti,
otetaan muistolle kuuma toti.

Jyrkkää

Jyrkkääkin jyrkempi Juurakon Hulda
katselee maailmaa rappusilta.
Paketoitu pellot avaranlaiset,
vapaita kahleista uudenajan naiset.
Sohvi ja Sofia sanoja laukoo,
siinä naiset suutansa aukoo.

Maailma on siirretty sähköiseen aikaan,
luotamme enää virtuaalitaikaan.
Sanoja lauon yksi tai kaksi,
sitten muutun sanattomaksi.

Aika on aivan uudenlaisen itkuvirren,
unohdettu taika Juurakon hirren.
Laki ja nainen, arkiset hetket
aloitamme nousevan päivän retket.

Hiljaisuus

Minä hiljaisuudesta maan
voimaa saan.
Kiireeseen, meluun
usein tukehdun.
Ei aivoilla ajattelemisen tuskaa,
puolikuollut ihminen,
viimein tajusin sen.
Kirjoittaa jos voisin,
niin ilmoille soisin,
ajatukset avarat.
On aivan turhaa monet maalliset tavarat.

Runoilijan ruukku sisälläni,
täynnä sekalaisia sanoja,
vailla oikeaa paikkaa.

Hiljaisuus; ja suuri tuska,
vailla uutta ajatusta.
Menetetty ystävä
matkalla toiseen maailmaan,
kivuttomaan parempaan.

Syöpä niittää suurta viljaa,
vaikenen ja olen hiljaa.

Marraskuun aamu

Kadonnut sukka, ja takussa tukka.
Kuihtunut syksyn viimeinenkin kukka.
Hiljeni talo, ja sydämen palo,
kouluun lähti porukka.
Marraskuun aamu,
ja halloween haamu takana selän,
ehkä vielä hetkisen elän.

Auto on rikki, ja selässä tikki.
Soita röngteniin aika,
ja unohda viimeinkin lumo ,ja taika.

Kirjoitin lauseen, ja kirjoitin kaksi
marraskuu tulkoon lokakuuta paremmaksi.