Runon päivä järjetön

Tänään on runon päivä järjetön,
missä kanavasta kaikki särjet on ?
Alkukesästä söi särki, kun ongittiin ja
poissa oli elämästä kaikki järki.

Voi Tiina mikä piina,
kun tyttö siivousinnossaan
vei kastemadot mukanaan.
Ne söikö pölynimuri,
vai minne kaikki hävisi?

Ei ole mulla matoa,
pois runotauti katoa.
Hävettää niin vimmatusti,
mikä taaskin kirjoittamaan
mut pisti.

Marjalan kesätunnelmia Joensuussa 10.07.2010

Pintaa raapaisi halla

Pintaa raapaisi halla, olen hallatar
on ikirouta sydämessäni pinnan alla.
Elämä usein koettaa pitää meitä pilkkanaan,
ja nauru ja suru kulkevat käsikkäin saderintamalla.

En tiedä mistä tuulee milloinkin,
ja enkeliltä sulat vei myrsky silloinkin.
Kohta ukkostaa,
lyö tuhat salamaa,
ei sata riitä ,kun palaa maa.

Sulaa routa, jää jos osaa oikein kärventää,
ja vesi vuolas kuivajärven täyttää,
on aika ehkä tullut jo ilo elämälle näyttää.

Kun ravistaa, ja täristää ja kylmä viima
talven väristää.
On muistettava kesä tää, kun
Marjalamme sykki elämää.

On uimaranta täynnä kansaa,
ja monenlaista purkkiansaa,
poliisitkin kävi siis,
kun särkyi nuorisolta kaljatölkkejä viis.

En pelkää lentämistä

En pelkää lentämistä,
lennän kokoajan ajatuksissa,
enkä tiedä olenko minä milloin ja missä.

Runojen maailma minut valtaa,
ja kirjoitan , riimitän ,
tuskaa, ja iloa ,kaikkea päällä
maan paperille rustata saan.

Unelmaa, haavetta eilistä,
kasvot kalpeat katsovat peilistä.
Kuka on tuo, joka vie aivot maailmaan
väsyneet runojen raskaiden riimien luo?

Lennän sanoilla päällä maan,
riimit laukkaavat villeinä uumenistaan.
Kuka aivoni vallannut on,
painaako siellä kasvain tuntematon?

Kirjoitan silloin, ja kirjoitan tällöin
on joskus runoni kaunein ,joskus ällöin.
Riimit ja soinnut kutsuvat lastaan,
huutaen paperille pääsyä ainoastaan.

Särkynyt saviruukku

Särkynyt saviruukku

Olen särkynyt saviruukku
ja hiljainen on tämä asuntoluukku.
Murheet tarttuvat kieleen,
juon vesilasillisen ja nielen ne jotenkin.

Tyhjät aivot, kelaavat eilistä,
kuva kalpea pakenee kuin
katsoisi varjoa peilistä.

On suuri päivä tänään,
kun Ruth astuu kirkkoon
astuu tänään sulhanen rinnallaan.

Jotakin elävää ,joka minut
maailmaan kiinnittää.
Ilo ja rukous Ruthin puolesta,
hänelle toivon siunattua elämää.

Ehkä särkynyt saviruukku,
joskus ehjäksi liimataan.
Nyt kuitenkin rukoilen ja
onnea toivotan,
olen iloinen jostakin
suuresta, ja Ruthin tulevaisuudesta.

Siunattua hääpäivää Ruth ja
Jumala olkoon kanssasi.

Runoilijan sielu

Sielu runoilijan, se mistä tullut on?
On mieli aina levoton,
ja ajatus katkeamaton.
Sisällänsä myrsky pauhaa,
ei siihen löydy tyyntä ,rauhaa.
Pakko vain on kirjoittaa,
toistaa samaa tarinaa.

Tuska siellä, tuska täällä
runoilijan pitää päällä.
Ei se yhtään leivil lyö,
monelle on sivutyö.
Sielua kun kiristää,
runosuoni piristää.

Näin veden päällä enkelin

Näin veden päällä enkelin,
en tiennyt silloin miksi,
se oli lähtös hetki tietenkin,
ja sydämeni itki.

Lähdit lailla sankarin,
on vaimos suru ankarin,
hän rinnallasi eli,
nyt loppui suuri peli.

Sinun runojasi rakastin,
ne elämääni kantoi,
toi lämmön teksti kantavin
ja ajatukset uudet antoi
Olit suuri mies elit lailla sankarin,
ja moni sua palvoi,
tuli lähdön hetki aikaisin
ja vaimosi vain ken vierelläsi valvoi.

Suuri mies ja suuret saappaat

Suuri mies ja suuret saappaat

Suuri mies ja suuret saappaat,
tyhjäksi nyt jäivät ,
päättyi elon päivät.

Tommy olet poissa,
suuri tyhjyys täyttää pään,
mitä nyt ja minne päin?
enkeliksi ylöspäin.

Saavat enkelit nyt nauttia tarinoista,
täällä maan päällä ei synny aivoistasi
enää uutta tarinaa.
En jaksa enää aivojeni narinaa,
siis loppu tulla saa
en jaksa kirjoittaa.

Kaipaus nyt iskee päälle,
soinnut karkaa kauas etäälle.