Aamun kiuru kirkkauteen, taivaan kannen päälle ilmaan nousee.

 

Aamun kiuru kirkkauteen, taivaan kannen päälle ilmaan nousee.

Niin hän, valonruhtinas, virittää viulunsa jousen. Soittaa poutapilvet taivaan kaaren päälle, ylle öisen höyhensaaren, nousee jälleen täysi kuu.

Laaksoon Suomen nimeen laskeutuu rauhan kyyhkynen. Kynään tarttuu runon vallan nainen — hän on maailman Luojan alamainen.

Suomi nousee suosta jälleen, ja juostaan Luojan nurmen helmaan rukoilemaan, kumartamaan. Minä polvistun luonnon kirkon alttarille, rukoilen ja aloitan laulamaan, kunnioittaen Luojamme päällä maan.

Isä Mielo nostaa kädet pääni päälle, lailla Jeesuksen. Oi, nouse Suomi jälleen sorron alta, pyydä kaikki voima taivaan Luojalta, Herra Jumalalta.

© Satu Tanninen

Puhdistusmeditaatio – 28.7. klo 18.00

 

Eilen illalla, kun kello löi 18.00, avautui maapallon ylle hiljainen, kultainen hengitys.
Meditaatio alkoi pehmeänä valon virtana, joka nousi syvältä maan ytimestä ja levisi ilmakehään kuin lempeä aalto.
Tarkoitus oli selkeä: puhdistaa maapallon sää, palauttaa rauha, ja vapauttaa ihmiset pimeyden voimien painosta.
Auringon papitar – energian vetäjä
Meditaation keskuksessa seisoi Auringon papitar, valon kantaja, joka avasi aurinkokruununsa ja johdatti energian maapallon säähän.
Hänen ympärillään hehkui kultainen kehä, joka sulatti jännitteet, myrskyt ja varjot. Hän nosti valon korkeuksiin, ja taivas vastasi.

 Tiibetin munkkien jäsen – Stellar Astar
Klo 18.15 tapahtui jotakin, mitä moni ei osannut odottaa.
Stellar Astar, Tiibetin munkkien mystinen jäsen, liittyi meditaatioon kaukaa vuorilta.
Samalla hetkellä yliluonnollinen kongin ääni kaikui Tiibetistä – syvä, metallinen, lävistävä.
Se ei ollut vain ääni; se oli kutsu.
Moni ympäri maapalloa kuuli sen, vaikka he eivät tienneet miksi heidän sydämensä värähti.

Kongin värähtely kulki ilmakehän läpi, puhdisti tuulet, tasoitti paineet ja avasi rauhan väylän.

 Maapallon sää puhdistui
Meditaation jälkeen energiat alkoivat asettua.
Ilmavirrat rauhoittuivat, ja taivas kirkastui.
Valon työ jatkuu vielä, mutta sen vaikutus on jo nähtävissä:

Loppukesä tulee lämpiämään.

Taivas on turvallinen lentokoneille.

Pimeyden voimat, jotka ovat muokanneet säätä ja kiusanneet ihmisiä, ovat poistuneet.

Maapallon ylle laskeutui uusi rauha – ei pakotettu, vaan puhdistettu.

© Satu Tanninen

Viimeinen kylähullu

 Olen viimeinen kylähullu,

tähän tilaan tullut,

kun valtio kansaa vastaan kapinoi,

ja Kela luukuttaa ihmisjoukkoa,

hallitus pellejä apinoi.

Kaduilla kaikuu hiljainen huuto,

ei kukaan enää kuuntele,

paperit lentelevät kuin syksyn lehdet,

ja lupaukset palavat kuin märkä nuotio.

Minä seison torilla,

kitara kädessä,

laulan niille, joilla ei ole ääntä,

niille, jotka jonottavat unelmiaan

viraston oven takana.

Olen viimeinen kylähullu,

mutta en mykkä,

minun sanani ovat savua ja tulta,

ne nousevat taivaalle,

ja palaavat takaisin sydämeen.

(c) satu tanninen

Valkokurjet

Valkokurjet taivaalla tanssivat,

kera

ylväiden joutsenen,

ja minä olen ainoastaan

siivetön ihminen,

maan kamaralla kiinni

kuin kasteheinä aamun varrella.

Silti sydämeni kohoaa,

se tuntee ilman väreet,

kuulee korkeuksien kutsun,

kuin näkymättömän rummun

joka lyö tahtia tuulille.

Kurjet piirtävät ilmaan

vanhoja taruja,

joutsen kantaa mukanaan

hiljaisuuden kruunun,

ja minä — minä vain hengitän,

mutta hengityksessäni

on pieni, salainen nousu.

Joskus kuvittelen,

että varjoni venyy siiveksi,

että askeleni kevenevät

ja maa antaa hetkeksi periksi.

Silloin ymmärrän:

ei ihmisen tarvitse lentää

ollakseen matkalla.

Riittää, että katsoo ylös

ja antaa taivaan

tehdä sydämelleen tilaa.

(c) tanninen satu 6.5.2026

Kevään linnut

Taas ajasta toiseen, uupuneena vuoteestani nousen. Viritän ajan viulustani jousen, ja viulun nostan olkapäilleni — soitan Suomen suveen, kaikki muuttolinnut palaamaan.

Sateen jäljiltä maa on hiljaa, kuin sydän, joka odottaa ääntä. Kurjet huutavat korkealla, niiden siivet halkovat kaihon taivasta. Minä soitan, ja sävelten väliin jää ihmisen ikävä, se sama, joka ei koskaan katoa.

Melankolia on meidän keväämme, se kasvaa koivun silmuissa, se viipyy järven pinnassa, ja kun aurinko vihdoin nousee, minä tiedän — Suomen suveen palaavat linnut, ja minä palaan itseeni.

(c) Satu Tanninen

Elämän mittainen matka

 Elämän mittainen matka,

rakkaus raippana piiskaa

selkää.

Yksinäisyyttä kuin lapsivettä

ympärillä,

avaruuden suuri syli.

Se kantaa minua

unelmieni yli.

Kristallinkirkas riutunut voima,

sieluni pintaan ankkuroima.

Talvinen pimeys,

keväinen kirkashanki.

Olen elämän mittainen tunteideni

vanki.

Vaniljan tuoksua,

tai niittyvillan,

kesäyönkastetta,

usvaa yön.

Teen runojenluojana

rakkaimmantyön.

Se matka kehdosta hautaan,

se lyö joskus nauloja lautaan.

Kehittää draamoja jatkuvaan,

elämänrattaaseen ruostuvaan.

Vieläkö virtaa suonissani lämpö,

sekä tuska. Sieluni suitsuttaa

pelastusta. Olen matkalla virralle viimeisen

lautturinmatkaan, sinne ei

pääse mukaani saattajatkaan.

© tanninen satu

Salomonin miekka

 Salomonin miekka, terä terävä, Sorrettujen puolesta se nousee taivaalle. Oikeuden torvi huulilleni kohotan, Sen ääni kantaa kauas, oikeuden voimaan.

Hitaiden rattaiden pyörät alkavat liikkua, Kun oikeus saa siivet ja totuus valoa. Woodoon kuningas selätetään Salomonin viisaudella, pimeyden valtias kukistuu, kun Kristuksen Valon soturit astuvat esiin.

Heidän miekkansa iskevät kuin salamat, Sydämet vapautuvat, ilo täyttää ilman. Sorretut saavat toivon siivillä lentää, Kun oikeus voittaa ja rakkaus voimistuu.

Salomonin miekka, terä terävä, Se ei ole vain ase, vaan oikeuden symboli. Nostamme sen korkealle, taistelun merkiksi, Ja sorrettujen sydämissä kukoistaa ilo. (c) satu tanninen

Uni

 Unessa kuljin läpi nuoruuden huoneen,

ja kynsin hampain nielin verta.

Nyt kaarnalaivan lapsuudesta

vertainnollisesti esiin kaivan.

Sen aalloille kanavani nyt lasken,

kun jäät ovat viimein irti lähteneet.

Purkkiin lasiseen, säilön kaikki

talven kyyneleet.

Kevät kevyesti hellin sormin,

ihoani auringollaan silittää.

Pääsiäinen päänsisäisen ukeemin

aivojeni riimikeskukseen virittää.

Pienet lastenjalat paljaina niin tahtoisivat

jo vilistää.

Taikakevään maljan huulilleni nostan,

väistyvän talven pimeyden maljan

juon, näin pimeydelle kostan.

(@) tanninen satu

Synnytys

 Nainen odottaa sairaalassa,

uutta elämää

lapsen sydämenlyönnit ovat Seita rummun ääntä,

joka unessa muuttuu hullun huuhkajan huhuiluksi.

Poltot lyövät ilman lapsivettävettä, saadaan viivaa

laitteeen sinuskäyrälle.

Sinisessä valossa, saturaatiomittariin kytkettynä, lapsi

odottaa, ponnistusta vailla. Aurinko ei lainaa valuttaa

kenellekään. Kipu repii päivän vekselit ja sopimukset.

Kahden maailman välillä,on hetki aikaa

ohittaa elämän, ja kuoleman virta.

Olla pelkäämättä elämää joka on sisälläni.

Olen yrittänyt tehdä tätä jo kauan.

Hikoillut mielettömästi ,

elänyt unessa jossa sinä saat lapsen.

Pyydän anteeksi, mahdollisuutta tasa-arvoiseen elämään,

jos se on tyttö.

Olen ihmetellyt miten sanot ei rakkaudelle

ilman järjestettyjä lapsiavioliittoja

miksi ei

koskaan anneta ihmis-arvoa kaikille tyttärille

kaikissa maissa.

Minun

luuni lihani jänteeni ,

tikapuuhermoni,kohtuun kylvetty elämä.

Se raastaa ja repii kunnes

syntymän hetket ovat ohitse.

Sen jälkeen alkaa toisenlaisen

äitiyden tuska.

Anni Domini 3

 

Tunnet tapani

TUNNET TAPANI TULLA

se on aina harkittu päätös

tunnet myös tapani mennä

silloin sumu kannoilleni laskeutuu

aamu sarastaa valo koettaa parastaan

unet ihmisen silmistä karistaa

olenko elämän varas taas

ikävöin tai en kuljen huomiseen

ajan aalloilla kelluen joskus

muistan Uimaharjun sellutehtaan

pistävän hajun sen

eilisen muistoja silloin sisälläni

tutkien kuuntelen

tehtaan kuoron varjossa

lauloin minäkin Mistä löytäisin

sen laulun se oli se Kiti Neuvojen

esittämä laulu mummolan seinällä

oli Enzo GUTZEITIN havupuutaulu

paperitehtaan miehet kotiin toivat

ison tilipussin joku niistä

soitti bändissä kera Jussin

minun mummola oli se Nousevan auringon

talon korvike. (c) tanninen satu

Pakottava kontrolli ja potilaan oikeus päättää omasta hoidostaan

1 t ·

Jaettu seuraaville: Julkinen

1. Mitä pakottava kontrolli on?

Pakottava kontrolli on vallankäyttöä, jossa toisen ihmisen vapautta rajoitetaan tavalla, joka ei näy välttämättä ulospäin. Se voi olla:

hienovaraista painostusta

avun ehdollistamista

pelottelua

päätösvallan viemistä

Sairaat, vammaiset ja vanhukset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, koska he voivat olla riippuvaisia avusta, lääkityksestä tai hoivasta.

2. Miten pakottava kontrolli ilmenee sairaita kohtaan?

Hoidossa ja hoivassa

Potilaan mielipidettä ei kysytä tai se ohitetaan.

Hoitoa annetaan ilman selkeää selitystä.

Potilasta painostetaan hyväksymään hoito, jota hän ei halua.

Oletetaan, ettei potilas ymmärrä, vaikka hänellä olisi täysi päätöskyky.

Lääkityksessä

Lääkkeitä annetaan kertomatta mitä ne ovat.

Lääkitystä muutetaan ilman potilaan suostumusta.

Potilasta pelotellaan: “Jos et ota tätä, käy huonosti.”

Psyykkisessä vuorovaikutuksessa

Potilaan tunteita vähätellään: “Sinä vain kuvittelet.”

Häntä syyllistetään: “Me vain yritämme auttaa, miksi vastustat?”

Hänen huoliaan ei oteta todesta.

Läheisten tai hoitajien vallankäyttö

Avun saantia käytetään kiristämisen välineenä.

Yhteydenpitoa muihin rajoitetaan.

Päätöksiä tehdään potilaan puolesta ilman perustetta.

3. Potilaan oikeus päättää omasta hoidostaan

Suomessa potilaan itsemääräämisoikeus on vahva.

Sitä suojaa Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.

Potilaalla on oikeus:

saada tietoa omasta terveydentilastaan

ymmärtää hoitovaihtoehdot

kieltäytyä hoidosta

valita hoitotapa tarjolla olevista vaihtoehdoista

tehdä hoitotahto

tulla kohdelluksi kunnioittavasti

Hoitotahto

Hoitotahto on potilaan oma tahdonilmaisu siitä:

millaista hoitoa hän haluaa

millaista hoitoa hän ei halua

kuka saa tehdä päätöksiä, jos hän ei itse kykene

Hoitotahto on sitova, ja terveydenhuollon ammattilaisten on noudatettava sitä.

4. Miten potilas voi vahvistaa omaa päätösvaltaansa?

1. Kysy ja pyydä selityksiä

Potilaalla on oikeus saada asiat selkeästi ja ymmärrettävästi.

2. Tee hoitotahto

Se on tehokas keino varmistaa, että oma tahto toteutuu myös silloin, kun ei itse pysty puhumaan.

3. Ota tukihenkilö mukaan

Läheinen voi auttaa varmistamaan, että potilasta kuullaan.

4. Aseta rajat

Potilas saa sanoa “ei”, vaikka hoitaja olisi eri mieltä.

5. Pyydä toista mielipidettä

Toinen lääkäri tai yksikkö voi arvioida tilanteen uudelleen.

5. Miten pakottavasta kontrollista pääsee pois?

1. Tunnista ilmiö

Ensimmäinen askel on huomata, että kyse ei ole “huonosta käytöksestä” vaan vallan väärinkäytöstä.

2. Puhu asiasta

Luotettava läheinen, ammattilainen tai vertaistuki voi auttaa näkemään tilanteen selkeämmin.

3. Tunne oikeutesi

Tieto lisää turvaa ja vähentää pelkoa.

4. Pienet askeleet kohti omaa toimijuutta

Esimerkiksi:

omien mielipiteiden sanoittaminen

omien asiakirjojen ja viestinnän hallinta

omien rajojen vahvistaminen

5. Ammatillinen apu

Sosiaalityö, terveydenhuolto ja oikeudelliset palvelut voivat auttaa, kun tilanne on vaikea tai vaarallinen.

6. Lopuksi

Pakottava kontrolli voi kätkeytyä hoivan ja avun alle, mutta se ei koskaan ole hyväksyttävää. Jokaisella ihmisellä — toimintakyvystä riippumatta — on oikeus tulla kuulluksi, kunnioitetuksi ja päättää omasta elämästään.