Uni

 Unessa kuljin läpi nuoruuden huoneen,

ja kynsin hampain nielin verta.

Nyt kaarnalaivan lapsuudesta

vertainnollisesti esiin kaivan.

Sen aalloille kanavani nyt lasken,

kun jäät ovat viimein irti lähteneet.

Purkkiin lasiseen, säilön kaikki

talven kyyneleet.

Kevät kevyesti hellin sormin,

ihoani auringollaan silittää.

Pääsiäinen päänsisäisen ukeemin

aivojeni riimikeskukseen virittää.

Pienet lastenjalat paljaina niin tahtoisivat

jo vilistää.

Taikakevään maljan huulilleni nostan,

väistyvän talven pimeyden maljan

juon, näin pimeydelle kostan.

(@) tanninen satu