Kärsimys

 Kaukana tähtien takaa hän saapui,

Ihmisenkeli, tuntematon ja kaunis.

Vierellään Jeesus, ristille naulittiin,

Kärsimyksen kruunu otsalleen sai.

Oliko hän ihminen vai enkeli,

Muukalainen kaukaa, tähtien valo?

Yhdessä he kärsivät, yhdessä he itkivät,

Ristin varjossa, toivon kipinä.

Kruunu piikkien, tuskan merkki,

Otsallaan loisti, kuin tähdet yössä.

Ihmisenkeli, Jeesuksen kaltainen,

Rakkauden ja armon sanansaattaja.

Kärsimyksen tie, niin raskas ja pitkä,

Mutta toivo ei koskaan sammu.

Ihmisenkeli, tähtien lapsi,

Ristin varjossa, ikuisesti loistaa.

(c) satu tanninen 14.2.2024

Pimeys

 

Silloin kun Nero leimahtaa

joku punaisen langanpäästä

kiinni saa

joulukuu

valo pikkuhiljaa

kutistuu väsymys voimistuu

jossain joku taikasanan lausuu

raahaudun ylös aamuisin

päiväunet nukkua jos osaisin

uupumattomasta olosta öisin uneksin

pimeyden keskellä turvallisesta

tutusta tulee pelottavaa

kummitukset vaanivat joka nurkassa

minun ajatusmaailmaa olisi

ravistettava ennen suuria päätöksiä

en tarvitse mitään suuria kytköksiä

energiaa vaativiin asioihin

tahdon juurtua hetkeksi näihin

turvallisiin tuttuihin kuvioihin

pyöriä bumerangin lailla

yhtä samaa silmukkaa

sisälläni viipyy hengen kuolio

ja kaikki mikä pitää mieltä päältä

on kuin suuri huolien kelluva lautta

se tahtosi viedä minut ojasta allikkoon

tuhannen vastainkäymisen kautta.