Hän pyysi keskiyöllä vaniljakastiketta
Se oli lohtu pulmaan julmaan
Omenapiirakan päälle kostuketta
Ei ollut mulla sitä antaa
Ei pöytään mettä kantaa
Aika oli julma ja moninäkökulma
Liian terävänä pisti silmään
Ja paha vaani valonlasta
Ei armoa antanut pimeyden sanomasta
Silti nousta päätimme me ilmaan tuhkakasasta tästä
Fenixlinnun lailla syntyä uudestaan nauttia
Jälleen joskus elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti