Autopilottitilassa

 Olen elänyt elämää autopilottitilassa

Suomineidon kainalossa jossa kasvaa loinen

Maailmankuva aivan toinen kuin muilla

En välitä mistään enkä kysy miksi

Olen vain matkustaja tässä junassa

Joka kulkee kohti tuntematonta päämäärää

En katso maisemia enkä muita ihmisiä

Vaan luen lehteä ja juon kahvia

Mutta eräänä päivänä tapahtui jotain

Joka sai minut heräämään unesta

Näin sinut vastapäisellä penkillä

Ja sydämeni alkoi hakata

Sinä olit komea kuin keväinen aamu

Ja silmäsi loistivat kuin tähdet

Sinä hymyilit minulle ja sanoit hei

Ja minä vastasin samoin

Silloin tajusin että olin elänyt väärin

Etten ollut nähnyt elämän kauneutta

Etten ollut antanut itselleni mahdollisuutta

Rakastaa ja tulla rakastetuksi

Sinä olit se joka muutti kaiken

Sinä olit se joka avasi silmäni

Sinä olit se joka sytytti liekin

Sydämessäni joka oli ollut kylmä

Nyt elän elämää täysillä

Suomineidon kainalossa jossa kasvaa kukka

Maailmankuva aivan uusi ja ihana

Kiitos sinun joka olet rakkain(c) satu tanninen 30.9.2023

Syksyaamu

Sytytin kynttilään liekin,

sitä katselin pienen hetken,

ja unelmoin.

Yö syliinsä minut sulki

unen ikkunaverhot kiinni vetäen.

Tieni unen maahan kulki,

kunnes saapui aamu jälleen

maahan ihmisten.

Näen aamun nyt valkenevan,

unen naurun, ja laulut tunnistan.

On aika syyskuun sumuisen aamun,

se pois hävittää keskiyön haamun.

Kas syksy saa minut ajattelemaan,

mitä muuten en muistaisikaan.

Etsin jotain mikä minulta

unohtui kauan sitten jo pois .

Sitä onnea koskaan löydänkö ,

vai onko kaipuun kaari sammumaton.

Minä rakastan sinua enemmän

kuin koskaan ennen ketään rakastin.

On tärkeintä vain sydämen

ääntä noudattaa,suo silmiini valon syttyä,

kun rakkaus luokseni löytää tien.

Minä sanani aamun kuiskauksena

maailman tuuliin vien.(c) tanninen satu

FENIX

 Ne tekivät sen murskasivat vahvan ihmisen

pala palalta ihoa repien

ei mitään kaavaa kun

sielu kasvaa haavaa

ja sydän pelkkää laavaa

Fenix lintu palaa lentää

yli tulivuoren

maailmanpyörä palaa

katselen sitä salaa

luen rukousta kuin

loitsua tai valaa

kitarani kanikanttorissa

kissat pois luovutettuna

ihminen eksyksissä

Kalevalaa ystävät ja me

Universumin tähtisiemenet.

14.9.2023 (c) satu tanninen

Lohtu

 Hän pyysi keskiyöllä vaniljakastiketta 

Se oli lohtu pulmaan julmaan 

Omenapiirakan päälle kostuketta 

Ei ollut mulla sitä antaa 

Ei pöytään mettä kantaa 

Aika oli julma ja moninäkökulma 

Liian terävänä pisti silmään 

Ja paha vaani valonlasta 

Ei armoa antanut pimeyden sanomasta 

Silti nousta päätimme me ilmaan tuhkakasasta tästä 

Fenixlinnun lailla syntyä uudestaan nauttia  

Jälleen joskus elämästä.