Se hetki , kun kesä ei laula
enää lauluja niin silti
sisälleni kesän saan säilymään
kuljen huomiseen häilyvään.
Sinä teet maailmasta kauniimman
sen värit sävyt elän paremmin,
ja huomiseen kuljen askelin
aremmin. Tänään vielä
päivänkorento tanssii
päällä neliapiloiden nurmikon,
ja minä koen sisäisen
hurmion, se vaikka voi
olla alku oudon turmion.
Sisälläni soi häämarssi
yksinäisten ihmisten
yltiöpäisten. Rakkaus se voi
niin lyhyt hetki kuin tähdenlento
halki avaruuden suuren.
Syksyyn kasvatan sisälleni
jonkun toivon siemenen
missä yhteinen tiemme on
löydänkö sen jostakin ?
Tunnen sisälläni suuntaa
antavan huomiseen kasvavan
tukevan juuren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti