Uusi aamu

 Uusi aamu sarastaa rakkaus on niin turvaton

lupaukset liian usein rikotaan

kaupungin äänet kurkkua kuristaa

rauhaa en saa taas joudun ajasta kanssasi

luopumaan sitä sieleluni odottaa

tuomion kätilöt uutta elämää odottaa

vanhuuden tuskat ajasta ilon kadottaa

ihminen ihmistä tahtoo koskettaa

taas pian lähden matkaan

määräänpää jossain odotaa

verenikuohu elämän pauhu

yksinäisyyden kauhu

liian tiukka aikataulu

sitä tahdo en minä

hetken maailmaa vielä

pakoilen.© satu tanninen

Päivänkorennon tanssi

Se hetki , kun kesä ei laula

enää lauluja niin silti

sisälleni kesän saan säilymään

kuljen huomiseen häilyvään.

Sinä teet maailmasta kauniimman

sen värit sävyt elän paremmin,

ja huomiseen kuljen askelin

aremmin. Tänään vielä

päivänkorento tanssii

päällä neliapiloiden nurmikon,

ja minä koen sisäisen

hurmion, se vaikka voi

olla alku oudon turmion.

Sisälläni soi häämarssi

yksinäisten ihmisten

yltiöpäisten. Rakkaus se voi

niin lyhyt hetki kuin tähdenlento

halki avaruuden suuren.

Syksyyn kasvatan sisälleni

jonkun toivon siemenen

missä yhteinen tiemme on

löydänkö sen jostakin ?

Tunnen sisälläni suuntaa

antavan huomiseen kasvavan

tukevan juuren.

Niin kauan

 Niin kauan kun on

maailmassa rakkautta

kuka silloin pelkää

sadun pahaa sutta

jokainen päivä olla

voi erilainen ei haittaa

oletko mies vai nainen

tai sekoitus molempia.

Voi olla hetkiä jolloin

olet valmis kaiken

luovuttamaan, ja

yllätten saapuukin

elämän myyntimies.

Hän sinun ovellesi

koputtaa kukaties ?

Naisen silmin

Nainen odottaa sairaalassa,

uutta elämää

lapsen sydämenlyönnit ovat Seita rummun ääntä,

joka unessa muuttuu hullun huuhkajan huhuiluksi.

Poltot lyövät ilman lapsivettävettä, saadaan viivaa

laitteeen sinuskäyrälle.

Sinisessä valossa, saturaatiomittariin kytkettynä, lapsi

odottaa, ponnistusta vailla. Aurinko ei lainaa valuttaa

kenellekään. Kipu repii päivän vekselit ja sopimukset.

Kahden maailman välillä,on hetki aikaa

ohittaa elämän, ja kuoleman virta.

Olla pelkäämättä elämää joka on sisälläni.

Olen yrittänyt tehdä tätä jo kauan.

Hikoillut mielettömästi ,

elänyt unessa jossa sinä saat lapsen.

Pyydän anteeksi, mahdollisuutta tasa-arvoiseen elämään,

jos se on tyttö.

Olen ihmetellyt miten sanot ei rakkaudelle

ilman järjestettyjä lapsiavioliittoja

miksi ei

koskaan anneta ihmis-arvoa kaikille tyttärille

kaikissa maissa.

Minun

luuni lihani jänteeni ,

tikapuuhermoni,kohtuun kylvetty elämä.

Se raastaa ja repii kunnes

syntymän hetket ovat ohitse.

Sen jälkeen alkaa toisenlaiden

äitiyden tuska.

Tänään myyntiin tullut

https://www.bod.fi/kirjakauppa/sointula-paikka-harmonian-satu-tanninen-9789528036869

Sydämen hedelmän armaat vuodet

 Sydämen hedelmän armaat vuodet,

eihän kiirettä vielä oisi.

Miksi viipyä en vierelläsi vielä voisi,

hymyillä, hehkua pienen hetkisen,

ja jälkeen vasta sen

kuihtua pois?- kuin ruusu viimeinen

Me synnyimmekö, vähäosaiset,

vain hetken iloksi, huomaan maan.

Hyvästi toisillemme kuiskaamaan?

Miksi rakkauden Luoja loi

näyttää se vain kummallisesti voi,

vie se järjen kokonaan.

Sen tiedätte, ken sen joutuu

kokemaan eläen koko tarinan.

Se mikä hetken täällä on loistossaan,

se kohta korjataan

pois haudataan. © tanninen satu 21.2.2021

Liikaa hetkiä

 On liikaa niitä hetkiä kun olkapäitäni

kumaaraan painaa koko maailma

silloin sydämeni voima minua soimaa

bluesin tahtiin tanssii Äiti maa

melankoliani tähden kyynel vierii

poskellaan pieni sadekuuro

sademetsiä silloin hellästi ravistaa

mitä onkaan rinnakkaistodellisuus

se onko sitä että maapallo

on elollinen olio

ja isämerta vaivaa muovisaateiden

takia polio

virtuaalisaasteidelta suojautumiseen

riittääkö pelkkä alumiinifolio ?

Joskus mietin liikaa turhia

ei siihen ole täysin viisasta selitystä

miksi terroristit tekevät pommeilla

väkijoukoissa itsemurhia

filosofia juuret minuun kasvattaa

maailma se on jotain mikä

salaa näkymättömyydessä ratsastaa

kuka maapallon viallisen korjauskelvolliseksi

osaa katsastaa

minä liikaa aina pohdin ramadan kestää

iltayöstä aamuaurinkoon

Lauri Viita kuolleista nousee runoineen

taas Pispalassa taivanranta punottaa

aamurusko maalaa päivään nousevaa

maailmaa

sanon tillin tallin muistan Joensuusta

edes menneen Mato Allin minkkiturkkeineen

anomassa vekseliä luona hevostallin

kuka tänne tosi ison lekan sekä pallin

niin maailman tyhmimmästä miehestä

ruunan teen ettei jatkuisi politiikkojen

tyhmyys sukupolville huomiseen

(c) tanninen satu

1

1

ATMOSFÄÄRI

 Minä vielä muistan sen

mummon vihaisen.

Hän ristejänsä pistäviä,

teräviä, suustaan

uskonvarjolla sinkoilee.

Minä hänelle säälivästi

hymyilen, ei haukku

haavaa sisälleni tee.

Taas odotan sitä aikaa,

kevätpurojen nyt taikaa.

Vesi tammikuussakin,

nyt lumen keskellä

valuu, lirisee.

Se onko hetki heikon luonnon,

hetki saasteen mustan huonon.

Saastutimme sen luonnon vuonon.

Öljyläikkä sotkee villiketun kuonon,

minä saan siitä omatunnon huonon.

Annan riimien, sointujen, mennä

jonoon ulospääsyänsä odottamaan.

Maailma se kohtelee mua väärin,

kusettaa saa mielin määrin,

minä taisteluun hihojani käärin.

Muistan Juicen luoman sanojen

atmosfäärin, niiden jäljillä

kuljen vikkelin soinnuin, säärin.

Nyt aika talven ohi voit jo mennä,

toivon kevääseen jo tuulet lennä.

© satu tanninen

Hyvää Uutta Vuotta

 Muistoja

Muistojen aarteet

kesäiset hetket

hellät silitykset

valokuviksi muuttuvat pumpulipilvet.

Taivaan sinestä palan talven

neuleeseen laitan.

Auringon lämpöä sitä kaipaan,

tämä tammikuun pian väistyvä pimeys

sai sen aikaan.

Veden peilistä maiseman vangitsin,

ylväänä uivat joutsenet runoon

kirjoitin.

Kedon kukkien herkkä kauneus,

ja hellepäivän ihanan raukeus.

Lintujen aamuyön konsertin,

mielikuvien aarteena tallennin.

Kastepisaroiden helmivyön,

ja pöllön huhuilun keskellä

kesäyön.

Ja elokuun pilkkaavan hämärän,

kun kuu loi hohdetta ylle maailman.

Nyt veden pintaa peittää jäähuntu

ja ilmassa on purevan

pakkasen hallainen tuntu.

Minä kylmillä sormilla naulaan

jäänauloja talven arkkuun,

ja kevät sen odotan saapuvan jälleen.© satu tanninen

•