Aika on

Kun aika on, soi taika sammumaton

läpi lumisen kaupungin kulkee

askeleet ihmisten

tasangot jäivät talojen alle

joen kosket valjastettin

ihmisen vallan alle

jollain on paikka sydämessään

julmalle Jumalalle

olen silloin tällöin levoton

missä järjen ääni silloin on ?

Tänään tunnen ilman kosketuksen

puiden kuiskaukset sylissä

tuulen kylmän värinä on

minä palaan sanojen syliin,

kun aika on.

Keskellä kirkkokatua kotini on

Minä katselen maailman menoa

silmin kirkkain tai samein

aika on mustaakin mustempi

vaikka jossain lumivaippa

kevyttä kantaa

pilvet harmaat

ovat Joensuussa lunta täynnä

kuulen katuja jyräävien

tiekarhujen äänet ne kilpaa

kiljuvat lumiaurojen kanssa

uudet äänet ovat kirkkokadun

kiihkeässä sylissä korviini syntynyt

aika sitoo minut elämään kiinni

sieluuni sidotaan kiinni merirosvojen

viiri ja ympärilläni kasvaa

ystävien piiri se sidotaan

kiinni ajan verkkoon minä

en ole mielipuoli minulla

on ainoastaan lipevä villi kieli.

Tammikuun ajatuksia

Valmiin tien vangit

eivät kulje siitä

missä saa käyttää

luovuuden vapisevia siipiä

minä olen joskus hiljainen

hiipijä toisinaan kuljen

ukset räiskyen paukkuen

sitten ovat ne hetket kun

silmiini syttyy äityyden

tai rakastetun tuike