Kesä

Tuoksuessa niittyvillan,
muistan maun kypsän hillan.
Teetä keitän lisään siihen kamomillan,
kaulan kiedon huivin; tunnen tuoksun
märän villan.

Ikuisuus on paljon aikaa,
avaruuden suurta taikaa.
Tyhjyys hiljaisuutta varten,
maailmako on vain onnetarten?

Runon laaksot ruusuntuoksuiset,
helmeilevät vuoripurot,
soinnut niistä kiinni kurot.

Liplattelee veden pinta,
elämässä kova hinta,
pinnalla on pyöriä
iloisena hyöriä.

Viikko alkaa;
hyppään mukaan,
nostan jalkaa,
unohtaa ei voi mua kukaan.