Raunioista rakkauden

Raunioista rakkauden,
kaarisillan meille teen.
Vaikein polku aina on,
kivinen ja mahdoton.
Tuskaisin on onnen tie,
joka läpi karikoiden vie.

Suunnaton on avaruus,
siellä uusi tilaisuus,
lentää lailla enkelin,
jonka kauas kadotin.

Maille noille autuaille,
utopian taikamaille,
sadun keijut vaeltaa.
Eeva maistoi omenaa,
syntyi tämä maailma,
synnin paikka katkera.

Käärmeet uhka katalin,
taasko syntiin lankesin?