Marraskuun pimeydestä

Murheellisille sydämille

Murheellisille sydämille, petetyille
jätetyille, malja katkera nyt täyttäkää.
Piripintaan pikari, ei haittaa vaikka yli läikähtää.
Katkera on elon hinta,
samea kuin elon pirta.
Pohjaan juo nyt pikarisi, työnnä tuskan tikarisi,
sydämeesi katkeraan.

Missään mitään järkeä nyt en nää,
miksi synnyin tähän elämään ?
Sitä kysyn, vastausta tiedä en,
se ei löydy alta kyynelten.

Miksi malja katkera nyt minulle annettiin,
miksi tuskan viitta musta harteilleni kannettiin.
Valot syttyy hautausmailla, minä yhä onnea vailla.
Halloweeni vietettiin, vainajia muistettiin.
Kynttilöiden kirkas meri, aivojeni muistiin meni.

Miksi tuska tämä minulle nyt annettiin?
Sitä kysyn taasen vielä, tällä elon valtatiellä.
Järki tämä kanna ei , tuska viiltää valtavasti,
liian suuri murheen lasti hartioille annettiin.
Kukaan mua auta ei tuska multa järjen vei.