Joensuu

Kasvoin kiinni Joensuun toriin.
Mustaan asfalttiin, ja kiveen.
Ummistan silmät, hetkeksi jään kesään.

Minä tunnen tuijottavan katseen
Pimeän sielun ja sen surun,
Kun polttaa ikävä ja kaipuu mennä eteenpäin
Ja palava ikävä jähmettää paikalleen marraskuun
pimeään nurkkaan.

Toivotit minulle pikaista kuolemaa sikainfluenssaan,
että saisit lapset itsellesi.
Ruminta, ja ilkeintä mitä koskaan olen kuullut.

Et osaa muuta kuin loukata,
kiertää veistä vanhoissa arvissa,
se taito sinulla on, korvaamaton.