Hiljaisuus

HILJAISUUS,

Hiljaisuus jo saavu jälleen,
vie tuulen viesti ystävälleen.
Kerro meille joulun taika,
vie pois tämä kaamosaika.

Kiire vauhti päällä on,
pimeys sankka voittamaton.
Hiljaisuus sitä kaipaan niin,
valoa päiviin pimeisiin.

Joulun valot ikkunaan,
lyhty kirkas palamaan.
Tuoksu joulupiparin,
sekä vaarin sikarin.
Rauha luo nyt sydämiin,
stressin kanssa uupuviin.

Pikkujoulut sillä täällä,
sinne tahdon joka säällä.
Glögiä nyt maistamaan,
kinkkua halaan paistamaan.

Joulurauhaa kaipaan niin,
iloa lasten sydämiin.
Hiljaisuus vie kiire pois,
rauha ; lumi maassa olla jo vois.

Kaksi lensi yli käenpesän

Kaksi lensi yli käenpesän minä sekä hän.
Siitä Eeva Tikka tietää vielä enemmän.
Ihailen mä sitä taikaa mitä,
ohjelmaan hän sai aikaan.

Nostalgiaa vuodet varttui.
Eeva rouvan neuvot karttui.

Kiitos Eeva siitä mitä annoit,
siivin vahvoin,
runnot annoit.

Kiitos opettajalle,
aivan mahtavalle.
Elämää ja erotiikaa,
vaahteran lehdet ihollasi
piirustus piirrettiin.

Ikuisuudeksi kuva piirtyi
ajatuksiini.

Kiitos Eeva kaikesta.

Eeva Tikka

Eeva Tikka

Enkelini Eeva Tikka,
sädekehä pääsi päällä,
opetit meille biologiaa.

Runojani jaksoit lukea,
kirjoittamista teinin tukea.
Silti poltin runot nuo,
muistot niitä mieleen tuo.

Muutamia niistä vaan,
jäin kerran kaipaamaan.

Aika kului,
vuodet karttui,
kynään jälleen
neito tarttui.

Kirjoittelin kirjaa,
vuoden kaksi,
pistin sitten paremmaksi.

Kirja se kesken jäi,
loppuansa odottaa.
Runosuoni puhkes kukkaan,
tarttui naiseen pitkätukkaan.

Blogi uusi syntyi nettiin,
maailmaa siellä parannettiin.

Mä voimaa saan

Mä voimaa saan

Mä voimaa saan, kun tuuli puhaltaa.
Se sielun ravistaa,
ja mielen avartaa.

Nyt tuuli vallaton,
tuo kylmän nautinnon.
Sen ote pohjaton,
tuo viestin jostakin,
mä mitä kadotin.

Oon lapsi kylmän maan,
ilma virtaa vaan,
ja vuodet menee menojaan.

Tuuli vallaton, mun sydämeni on.
Kuin tuuliviiri vaan , se
menee menojaan.
Ei paikkaa pysyvää,
tämä kylmä syys-sää,
mielen kylmentää.

Valo auringon,
nyt poissa jossain on.
Soi laulu lohduton,
sen sävel onneton.

Tuo tuuli ilo jostakin,
sen joskus kadotin,
ja soinnut jostakin,
tuo lauluun takaisin.

Ne tuuli mukanaan,
vei joskus ääriin maan.
Nyt laulun sanoitan,
säveltä odotan,
musiikkia haluan.

Iloisen äänen jostakin,
nyt saanko takaisin,
kuin leikki kohtalon ,
tää tuulen matka on.

Se vie jonnekkin,
mistä uneksin.
Mun oma tieni on,
suljettu valoton.

Nyt valo elämääni tuo,
vie minut laulun iloisen luo.

Sanaleikki v-kirjaimella "Viljavat vainiot"

Vie Veikko vierin vesikivelle,
veljenlehmälle vellikello.
Viljele vihreät vainiot,
viljavuori vauras varastoi.

Valjasta valjakko villikolle,
vilu villasukin varpaista vie.
Varjele vaivaista viljattomuudelta,
viisas viljan varastoi vakkaan.

Vellikello viritä viulunäänellä,
vati varusta vedellä.
Vetiset vaatteet viruta,
vetreälle vitjalle viilettämään.

Viileä valoisa vallatonvyö,
valkea viritä virvatuliin vyöryviin.
Vaalean varjon, vaatimaton voittokulku
vapauteen.

Rikkinäinen astia

Rikkinäinen astia

Olen palasina, sielu sirpaleina on,
maailma julma kylmä lämmötön.

Tule osta purkki liimaa,
sekä kela vahvaa siimaa.
Liimaa minut kiinni,
liitä elo kiinni jäseniini.

Ompele ja liimaa,
käytä vahvaa siimaa.
Tee minut toimivaksi,
vaikka menisi viikko viiva kaksi.

Maailma on pahanlainen,
olit mies taikka nainen.
Julmia olaan toisillemme,
susia raatelevia veljillemme.

Itke,itke siskoraukka,
muuten sielusi vie haukka,
autuaille metsämaille.
Taivaankaaren kaukomaille.

Unessani olen aina,
intiaanein sisko Laina.
Mokkasiinit jalassani,
ratsu uljas omanani.

Poppanainen korjaa haavat,
jotka intiaanin nuolet saavat.
Tässä elämässä,ei helpotusta
mistään saa. Heikot murtuu
aika heidät uuvuttaa.

Toivoa en silti heitä,
tule uni tuskat peitä,
silkkitäkin hellän alle,
vie rukoukseni Jumalalle.

Auta minua ,
ota pois, tuska tämä,
että helpompi mun olla vois.

i

Karenssissa

Karenssissa

Minun karensiin laitettiin,
muista eristettiin,
unohdettiin kokonaan,
että elän päällä maan.

Sikainfluenssa tauti uus,
se on tilaisuus,
unohtaa ja eristää.

On hyvä olla kova ja ilkeä,
lakata välittämästä toisen tuskasta.
Sen olen saanut kokea,
ihminen ei välitä.

Rinnallani kylmin ihminen päällä maan,
tuntuu toivovan vain minun kuolemaa.
Skorppioni armoton,
saa tuskastani nautinnon.

Sikainfluenssaa sairastaessa

Kuunsiltaa pitkin

Kuunsiltaa pitkin, käsikkäin kuljettiin.
Viivi ja Wagner oltiin, sinä olit possu,
minä silkkitossu.

Kärsiä yhteen hierottiin,
saparoihin silkkinauhat sidottiin.

Kuu paistoi veteen,
mikä otti eteen,
sitä ei me kerrota,
se sensuroitiin.

Elämä on juuri niin,
erilaisuutta tarvittiin.
Sika ja nainen,
pari oudonlainen.

Usein onni ei kestä,
sitä ei voi puhtaaksi pestä.
Likaisuus tarttuu,
ikää meille karttuu.
Viivi ja Wagner siinä pari oudonlainen,
sika ja nainen.

Löytötavaroiden poistopäivä.

Lapasia

Lapasia, lapasia säkkikaupalla lapasia, hansikkaita, sormikkaita..
Töissä pussitettiin,
oli löytötavaroiden poistopäivä.
Lapasia lämpimiä, pehmeitä, kauniita, lutusia.

Nyt on lapasia siellä täällä, niitä voi käyttää joka säällä.
Kaksoset riemuissaan, löysivät sormikkaan.

Taiteilijalle olisi ollut materiaalin lähde suuri,
rakentaa lapasista vaikka värimuuri.

Joensuu

Kasvoin kiinni Joensuun toriin.
Mustaan asfalttiin, ja kiveen.
Ummistan silmät, hetkeksi jään kesään.

Minä tunnen tuijottavan katseen
Pimeän sielun ja sen surun,
Kun polttaa ikävä ja kaipuu mennä eteenpäin
Ja palava ikävä jähmettää paikalleen marraskuun
pimeään nurkkaan.

Toivotit minulle pikaista kuolemaa sikainfluenssaan,
että saisit lapset itsellesi.
Ruminta, ja ilkeintä mitä koskaan olen kuullut.

Et osaa muuta kuin loukata,
kiertää veistä vanhoissa arvissa,
se taito sinulla on, korvaamaton.

Marraskuun pimeydestä

Marraskuun pimeydestä huudan,
kaiku vastaa ei.
Tuuli tuskan huudon vei.
Kukaan myrskyn keskuksessa
viihdy ei.
Pimeää ja mustaa,kuka tätä tuskaa
mulle kuskaa.

Järki hoi,kestä en alle peiton pakenen.
Sikainfluessa saapui, lapsi peiton alle kaatui.
Mehua ja lääkettä, sekä kylmää käärettä.

Äiti valvoon, yön tai kaksi,
sitten uupuu raskahasti,
töitä riittää, uni saapuu
siellä onpi kesä jälleen,
kukan poimii ystävälleen.

Marraskuun pimeydestä

Murheellisille sydämille

Murheellisille sydämille, petetyille
jätetyille, malja katkera nyt täyttäkää.
Piripintaan pikari, ei haittaa vaikka yli läikähtää.
Katkera on elon hinta,
samea kuin elon pirta.
Pohjaan juo nyt pikarisi, työnnä tuskan tikarisi,
sydämeesi katkeraan.

Missään mitään järkeä nyt en nää,
miksi synnyin tähän elämään ?
Sitä kysyn, vastausta tiedä en,
se ei löydy alta kyynelten.

Miksi malja katkera nyt minulle annettiin,
miksi tuskan viitta musta harteilleni kannettiin.
Valot syttyy hautausmailla, minä yhä onnea vailla.
Halloweeni vietettiin, vainajia muistettiin.
Kynttilöiden kirkas meri, aivojeni muistiin meni.

Miksi tuska tämä minulle nyt annettiin?
Sitä kysyn taasen vielä, tällä elon valtatiellä.
Järki tämä kanna ei , tuska viiltää valtavasti,
liian suuri murheen lasti hartioille annettiin.
Kukaan mua auta ei tuska multa järjen vei.