Marraskuu

Minä laulun lyriikkaan

kirjoitan marraskuiset kadut kaupungin

kitaravelhon sointuja somessa kuuntelin

Pandoras box oli kappale tuo

marraskuu valoa sisälleni kutsuu

neonvalomeri valtaa koko kaupungin

corona kasvattaa rihmastoa

sisällä Joensuun kaupungin

on pakkanen vallanut jo ulkona

lähimaan

tuulta vasten käyn ulos kulkemaan

askeleeni vievät Penttilään

Kutterikaujan asukastuvalla

jälleen torstaisin pöydän ympärillä turistaan

yön tummuessa niin kuin piskit kapiset

olemattomien luiden kaluamisesta muristaan

etsin valoa sitä sytyttelen pitkin taloa

saan neonkäärmeet parvekkeen kaiteen

ympäri kiemurtelemaan.

Emmauksen tiellä

 Televisiossa kriminaali naali

juoksee suussaan hapankaali

se niitä varastoonsa haalii

Minä en ole turta olen

avoin merta saaliin saapua

en käytä burkaa en kaapua

saa tulevaisuus viereeni kaatua

sillä sille emme mahda mitään

vaikka tuuli kulkee länteen taikka itään

hengitän vielä olen lähimmäinen

täällä Emmauksen tiellä

sinä haihdut kauas jonnekin

minuus sinussa hukkuu laupiaan

Samarialaisen armon varaan

on pakko nöyrtyä maailman

vaarojen vallatessa kotimaan

Corona

 Joskus lämmintä villaa kehrää

jalkojeni alla maa

ja joskus kuunnella saan

kun historia hevosella

kujalla ratsastaa

joskus matkalaukut ulos kannetaan

ennen kuin on liian myöhäistä

maailmaa valloittaa

kunnes virus corona

on ajoporona ja

lentokoneet eivät lennä

ja ankkurissa laivat satamoissa

pitävät ihmisiä paikoillaan kuin vankiloissa

ja varmuusvarastoon ostetaan suusuojaimia

käsidesiä ja kilpaillaan kuka

on paras käsien pesijä.

Aamu valkenee

 Näin minä heräsin

nousevan päivän käsivarsille

mitä päivä tuokaan pieni

onnenmuru kaikille suokaa

kuuntelen kuinka metsänpuut

huokailevat

tuuli soittaa panhuilua

jäisen kallion kupeessa

yö on jo poissa aamu valkenee

Joskus elämässä

 Olen joskus elämässä

kokenut jotain liian kaunista

suudellut ajan jumalaa

sekä kädelläni syöttänyt kaurista

nykyisin minun sydämeni

lyö kaipuun tahtiin

kunnon eläytyminen elämään

lollipopseilta ei kannata

kysyä vakavia

haarautuvien risteyksien

suunanvalinnat ovat

joskus hankalia minä

horrokseen vaivun

marraskuun pimeydessä

kuka sytyttää lyhtyyn valon

sinipunainen liekki

voisiko ajan puhdistaa?

Röyhkeä hiljaisuus

vaiennut myrsky

sanat uinuvat uhrilehdossa

minä kellun äitimaan kehdossa

hämärä hyssyttää horrokseen

väsynyt ihminen

ilman mitään kiinnekohtaa

ajassa roikkumista

vapaata unohdusta

mikään ei kosketa

herätä marraskuun

viimeisen viikon

on aika viedä

joulukuun alkuun

jonnekin.

Elämän rytmejä

Sisälläni asuu

kauneuden suuri kaipuu.

Riimit soinnut,

lauluiksi taipuvat.

Pienet tytöt

naisiksi yhdessä

yössä joskus kasvavat.

Kuljen minä ehkä

joutavia teitä,

tanssitan sieluni piruja,

tai enkeleitä.

Riippuvat päiväni

täällä ajan ketjujen päällä.

Olen niin kuin kissa

liukkaalla jäällä.

Jähmetyn kylmästä

talvisin illoin.

Luistelen jään kestävän

aikaan,

kirjoitan testiä

mitä saa se aikaan?

Olen aivan kuin tanssiva

nuotion liekki,

villi ja vapaa

tuulen viedä.

Kahleita toisen

en sisälläni siedä.