Translate

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Ajatus



Sanoista on tullut ase jolla lyödä,
tai puolustaa.
Aina voi sanansa syödä,
tai äänensä myödä saa.
Väitellään vähän,
sanoja tähän lisään sen verran,
että ajatus hetken lentää saa.
Vaeltaa kohti aivojen alalaitaa.

Hellettä riittää,
kulkea ilman paitaa.
Hiki valuu, höyryää asfaltti,
miehet on työssä.
Teitä päällystetään,
kesä on nyt,
se ajatus on aivoihini 
juuri syntynyt.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Se pikkuinen poika


Himoitsen hänen hulluuttaan,
näen sanojensa lävitse.
Piirrän pilville hänen muotonsa,
kuvittelen kuulle hänen hiuksensa.

Se pikkuinen poika,
jäänyt rintoihin kiinni.
Mittailee niitä kaikkialla,
peppuja tiirailee.

Ei missään tarpeeksi suuria nää,
aidan takana on aina vihreää.

Mä unessa oudosti liidän


Mä unessa oudosti liidän,
elän jossain toista elämää.
Aamun valon voimistuessa,
rakastan sua vielä.
Hetkemme oli kuin tuulenhenkäys vain,
se ylitsemme nopeasti lensi,
siivet ilmaa allensa sai.
Muusta en tänään mitään enää tiedä.
Antaa ajan pois vain meitä täällä viedä.

En anna sua koskaan sielustani pois,
vaikka elämälle se parempi ois.
Öisin sinut uniini valtaan,
unet ne hetken lohduttaa.
Kuu uneni yli kulkee,
se saa muistot heräämään,
minut vangitsit kuin yöperhon
purkkiin ahdistavaan.

Taas näen aamun valkenevan,
yön unissani kanssasi elää taas sain.
Nyt unet on mukana muistoissain.
Olen sulkenut sinut mielestäni
kerta kerran jälkeen aina uudestaan.
Aina kuitenkin purkkiisi suljet minut
, kuin yöperhon lasiseen vankilaan.

On helppoa hiljainen olla,
ja tyytyä vaatimuksiin maailman.
En ymmärrä mikä on oikein,
toista polkea alistaa.
Kautta helvettien tiedän kulkevan
tien sen , joka alle toisen vallan
alistetaan.

Ikävä




Ikävä istuu olkapäälläni,
pääni päällä kuiskaa korvaani.
Kyyneleen poskelleni pyöräyttää,
veistä sielussani väläyttää.
Kantapääni ikävästä kangistuu,
ikävästä mutruun painuu suu.

Kaipuu mittaa kaihon pintaa,
kyynelmeri onnen hintaa.
Ikävä ankkurinsa päälleni laskee,
vie kesänilon mennessään.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Sinä


Sinä tulit, teit minusta runoilijan.
Se oli sinun tehtäväsi,
tässä ajassa, sekä paikassa.
Siitä sinä et tykkää,
osaat hyvin leikkiä mykkää.

Isot seurauksen kauniista
runosta,
vuosi hiljaisuutta.
Sitten sain anteeksi,
että osaan ajatella
sinusta liian kauniisti.
Sitä et voi minulta kieltää,
kauniita ajatuksia,
mitään muuta minulle
ei ole.

Kauniita ruusuja Kiteeltä


Kauniita ruusuja Kiteeltä,
kesän tuoksua ilmassa.
Siitä se joskus liekkiin leimahtaa,
jos vaikka
edessä olisi hetkellisen onnenmaa.
En halua ottaa pistoja piikkien,
ne tahdon kyllä väistää.

Kiteellä mies ruusun minulle
taittaa, toisen oman korvan taaksensa
laittaa.
Rakennettiin unelmia ruusuisia,
sanoilla leikittiin.
Palattiin päiviin lapsuuden,
sen epävarman huomisen.

On mukana kipinä toivoa,
se toivo olisi siitä,
ei siinä kauneimmatkaan
ruusut kaikkeen riitä.
Kosketit minun sieluani,
palan minusta mukanasi veit.

Aikamatkan lapsuutemme teit.
Kysyit oletko kuulut sadun
ruususesta,
yhdessä eksyttiin elämässä.
Nukuttiin ohdakkeiden alle,
olin sinulle se prinsessa.
Silti en koskaan herännyt
suudelmalla.

Nyt kukkii kaksi ruusua,
ne kauniita niin on,
on niissä huumaa rakkauden,
ja tuoksua kaipuun kukkasten.

Puhtaana syliin



Puhtaana syliini, kun sinut saan,
niin sua koskettelen.
Niin kuin taivaasta käsin,
mua rakasteltaisiin.
Minun on rinnat pehmeät,
kun minua kosketat,
niin värisen.

Kiihko, sekä voihkinta,
on syy rakasteluun.
Sinä kuiskailet, kiihko
siivet selkäämme kasvattaa.
Pois alta, taivas sekä
maa, kiihkonharjalla
afroditenlapset ratsastaa.

Kallio kankesi voimasta halkeaa,
graniitti hikeä vuodattaa.
Yötuuli lakanoilla hikemme
ei haittaa tee.
Rakkaus muuttuu aktiksi,
niin graniitti hikoilee,
ja sylini, kallio kahtia rakoilee.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto