Suojelusenkelini

Tahdon silmäni sulkea,
tarttua käteesi ,kanssasi kulkea
viimeisen kerran valoon.
Minun vierelläni valvoit,
hyvin minua sä suojelit.
Kannoit yli vaarojen,
siivillesi nostit,
yli rotkojen.

Enkelini mun, käsivarsillesi antaudun.
Elämäni on käsissäsi sun,
Odotan sitä aikaa,
kun voin silmäni sulkea,
kanssasi kulkea viimeisen kerran valoon.

Lumihuntu

Hennon lumihunnun saan hiuksiin,
harsolumi peittää pään.
Läpi myrskyn kuljen paljain päin,
talven tulevan alle nyt jäin.
Jäinen vaippa versoo maan,
luonto alkaa routimaan.

Kanavassa vielä vesi vapaana virtaa,
minä mittaan elonpirtaa.
Suljen sydämeni suudelmilta maan,
yksinäisyyteen eristyn omaan maailmaan.

Öiset valot sillankaarien,
paistaa ikkunaani silmiäni hyväillen.
Onnellinen erakko,
sydän täynnä lämpöä,
siihen käperryn.
On aika pakkasen nyt tulla taas,
maa jääkukkasin nyt koristaa,
on aika rakkauden,
ja aika onnellisen yksinäisen sydämen.

Marraskuu

Lokakuussa niemensuussa tuuli ulvoi,
myrsky lauloi,
laineet yli rannan löi.
Naurulokki kylmäntuulen
keskellä kalaa suurta söi.
Saapui tuuli tuiverteli,
tukan laittoi sekaisin,
kesänlämmön hetken tunsin,
kuvittelin sen tulleen takaisin.

Saapui toivo elämääni,
viritteli ajatukset valkeat,
sain onnen tunteeni sydämeeni,
sanoi siihen halkeat.
Marraskuu kun viimein saapui,
siihen lämpö ilo kaatui, kaikki
kylmän roudan alle peitti.
Sydämeni kohmetti, ilon
suruvaipan alle heitti.

Aamu

Kun äänet aamun täyttää,
ja joku rakastuu.
Miksi itket sitä,
että luonani et ollut sinä ollenkaan.
Niin kuin tähti yksinäinen
yöntaivaalla olen.
Milloinkaan en tätä laivaa läpi karikoiden
saa turvallisesti unensatamaan.
Hiljaa katson merelle,
olen linnuton puu,
jotkut jossain toisiinsa rakastuu.

Varhain aamuun
kulkee varjot yön väsyneen,
huuto kuin kuiskaus hiljaisuudessa on.
Maailmaan uuteen sain, taas herätä,
on aika voimia kerätä.
Nousta aamuun valkenevaan,
runoilijan maailmaan herään taas
vaeltamaan.

Valonenkeli

Tahdon silmäni sulkea,
läpi tunnelin kulkea käsi kädessäsi valoon.
Silloin, kun on hetki viimeinen,
ja aika luovuttaa,
niin täältä lähden iloiten,
on tieni mun kulkea kanssasi valoon.

Mä tiedän ,kun on aika luovuttaa,
ja kaipaan valon voimaan.
On jalkani mun, nyt heikot ,
kun polullani horjun,
on sydämeni sirpaleina,
ja leikkisi torjun.

Kun rakkaus kuolee,
ja tuntuu, et siivet ei kanna,
uni sekä lepo viimein minulle anna.
Olen sulkenut rakkauden verhon,
ja raottanut taas uudestaan,
minut vangitsit kuin yöperhon,
purkkin lasiseen vankilaan.

Olen niin levoton,
missä lepo, sekä rauha nyt on.
Kierrän kaukaa unen maan,
huoneessani suru asustaa.
Silmäni sammuneet on,
niistä pois on tuike rakkauden,
Olen surullinen,
alla yönlyhtyjen,
tanssin tanssia yönkeijujen.

Marraskuu

Marraskuu sen mahdottomuus
peiton alle käy.
Kylmyys kynttilämeren ikkunoille
ihmisten, nyt sytyttää,
ei toivottomuus sydämessäni näy.

Öisen valot sillankaarien,
loistaa ikkunaani hyväillen.
Kauniit sanat suurten runoilijain,
ne valoistuttavat mun polkujain.

On surunsaappaat piilotettu,
niitä löytää en nyt voi,
Miljoonasateen marraskuu
nyt sielussani soi.

Vielä virtaa

Vielä virtaa,
kudon elonkankaanpirtaa,
suonissani polttaa mahlaelämän.
Vielä maistan huuliltani maun syvimmän.
Join huuliltasi nektariinin,
siitä humalluin.
Tein siitä elämälleni uuden sävelen,
vielä syttyi tähdet silmiini mun.
Kun sinuun katson,
niin ehkä rakastun.

Yönsiltaan rakentuvat kaaret elämän,
nyt elän elämääni,
sua rakastan.