Minä pääni muistan painaa

Minä pääni muistan painaa

Minä pääni muistan painaa,
tämä elämä on vain suurta lainaa.
Tuuli puissa huutaa,
syleilee myrskyisin käsillään
täysikuuta.

Marjalassa yön pimeys,
on viittansa alle kätkenyt
maan.
Äiti parvekkeella lapsellensa
laulaa taas.
Naapurissa tuulikellot soittaa sävelmään.
Lauantai laineille kaarnalaivan lähettää.

Lokakuu kynttilämeren sytyttää,
on niemensuussa nuotio lokakuussa.
Sillan alle kanavalle nuoret tekee
lemmenpesää,
muistelen kuumaa keskikesää.

Rakastan sinua

Rakastan sinua, niin paljon
,paljon enemmän kuin ketään muuta.
Raastavat sieluni pinnalla siniset
ikävän kylmät sirpaleet.

Viestien viidakossa tyhjyys
kaikuu onttoon tynnyriin.
Mykkä mieli, sanaton kieli.
Tahtoisin niin paljon sinulle sanoa,
tunne lämmin, sekä hellä elää
sydämellä.

En sanaa suustani saa,
vaikka aivoissani huutaa avaruus.


Jokainen yö, se nauloja sieluuni lyö.

Tunteet

Pelko peiton alle käy,
ei missään enää tietä unen satamaan näy.
Se kylmän varjon aamuyöhön asentaa,
nousen ylös, alan runoa nyt kirjoittaa.

On runoilija kovin herkkä ihminen,
on aistit aina avoinna käy tie tunteiden
läpi myrskyten.
Lokakuu loputtoman riimin syksyn ylle
kirjoittaa, se kynttilöiden kirkkaan meren
parvekkeelleni sytyttää.

On merirosvolaivani turvallisesti satamassa nyt,
ja mastoon kirkas valolyhty syttynyt.
Olen ankkurissa, silti sydämessä aina myrskyää,
tämä laiva tuskin karikoihin elämän kiinni jää.

Oudossa tuulessa

Ontossa tuulessa syntyy usvasää,
mä kuulen kauniita lauseita.
Kaikki niin kalliita,
pitää vaan uskaltaa
tulevaisuuteen hypätä.
Fenix-lintu nousee ilmaan tuhkasta,
kaikista helpommin,
tuuli lyö kasvaviin siipiin.


Ei kannata leikkiä kenenkään tunteilla,
maalaan maailmaa ruskan väreillä
puolikkaan ihmisen.
Missä toinen puoli on sen?

Lokakuu laudat lyö kesämökkien ikkunoihin.
Ihmettelen kuinka kaksi ihmistä voi sattumalta
törmätä yhteen.
Maalaan sanoilla sen,
tunteen yllätysen,
sillan rakennan huomiseen.
Mä en koskaan pelkää seuraava aamua,
vaan pelkään aina saapuvaa iltaa.

Liikaa rakkautta

Liikaa rakkautta voi saada,
se tappaa tukahduttaa.
Sammuttaa liekin sisälläsi,
vihan syttymään pahimmillaan
aikaan saa.
Myrskyissä elämän,
mä aallokoissa vaellan,
on mastossani merirosvolippu,
olen soutajaksi ;orjaksi
kahlehdittu.

Etkö nähdä sä voi,
kun sieluni kannel
tuskaa, sekä iloa vuorotellen soi?

Kiitos Herneelle kommenteista

Kiitos Herneelle kommenteista, en näköjään koskaan pääse kommentoimaan itse noihin kenttiin. Kyllä uskon kakois-sieluihin joillakin voi olla sen sielun hyvät puolet ja jollain huonot puolet. Identtisistä kakosista monesti kumpikin kuolee samanapäivänä samalla lailla, esim auto-onnettomuudessa eri kaupungeissa. Tämä on käsittämätön asia.

Lokakuu

Lokakuun lohdutus kantaa syyskuun yli,
jonnekin kauan sitten kadonnut lohduttava syli.
Valo virtaa pimeään nurkkaan,
arasti alkavaa kuukautta kurkkaan.

Tyhjyys kaikuu päittemme yllä,
sielu haluaisi täyttyä energian syleilyllä.
Sienien aika poistua saa,
parvekkeelle istutan talven kanervaa.

Lokakuu lohdutus luoksemme tuo,
kynttilän valon iloa, iltoihimme tuo.
Ystävä kallis, käteeni tarttua saa,
matkaamaan kohti talven aikaa valloittavaa.