Salomonin miekka

 Salomonin miekka, terä terävä, Sorrettujen puolesta se nousee taivaalle. Oikeuden torvi huulilleni kohotan, Sen ääni kantaa kauas, oikeuden voimaan.

Hitaiden rattaiden pyörät alkavat liikkua, Kun oikeus saa siivet ja totuus valoa. Woodoon kuningas selätetään Salomonin viisaudella, pimeyden valtias kukistuu, kun Kristuksen Valon soturit astuvat esiin.

Heidän miekkansa iskevät kuin salamat, Sydämet vapautuvat, ilo täyttää ilman. Sorretut saavat toivon siivillä lentää, Kun oikeus voittaa ja rakkaus voimistuu.

Salomonin miekka, terä terävä, Se ei ole vain ase, vaan oikeuden symboli. Nostamme sen korkealle, taistelun merkiksi, Ja sorrettujen sydämissä kukoistaa ilo. (c) satu tanninen

Uni

 Unessa kuljin läpi nuoruuden huoneen,

ja kynsin hampain nielin verta.

Nyt kaarnalaivan lapsuudesta

vertainnollisesti esiin kaivan.

Sen aalloille kanavani nyt lasken,

kun jäät ovat viimein irti lähteneet.

Purkkiin lasiseen, säilön kaikki

talven kyyneleet.

Kevät kevyesti hellin sormin,

ihoani auringollaan silittää.

Pääsiäinen päänsisäisen ukeemin

aivojeni riimikeskukseen virittää.

Pienet lastenjalat paljaina niin tahtoisivat

jo vilistää.

Taikakevään maljan huulilleni nostan,

väistyvän talven pimeyden maljan

juon, näin pimeydelle kostan.

(@) tanninen satu